Tavallaan jatkokirjoittelun yhdeksi pohjustukseksi tässä kirjoituksessa ajattelin ottaa esille rohkeasti hyvin henkilökohtaisen teeman, koska minusta tuntuu nyt entistä tärkeämmältä selostaa julki omaa rooliani ja persoonaani osana tätä maailmaa ja reflektoida niitä asioita myös yhteiskunnallispoliittisen aktivismini suhteen.
Uskon, että tällä on teille lukijoillenikin tietoisuutta valaisevaa ja laajentavaa vaikutusta, missä persoonaani paljastava sisältö toimii motiivieni, maailmankäsityksieni, asenteeni sekä toiminta- ja kommunikaatiotapojeni havainnollistamiseksi hyvällä tavalla, ja se voi osaltaan kertoa jotain esimerkillistä valveutumisprosessiin ja maailmankuvan parantamiseen sille, joka haluaa laajentaa ymmärrystään monipuolisesti ja oppia jonkun toisen elämän ja asenteen kautta sekä uutta että vanhaa kyseenalaistavaa...
Itsensä likoon laittaminen ja oman elämänsä esitteleminen muille hyvällä tavalla on siis osa tätä kaikkea parempaan tähtäävää maallista toimintaa! :) - Suosittelen teitä muitakin pohtimaan tällaisen asenteen ottamista rohkeasti kukin omilla tavoillaan.
Kokoavana teemana tuon siis nyt esille ns. erityisherkkyyden - Kyseessä on vasta viimeisten 10 vuoden aikana (Suomessa jopa vasta vain parin-kolmen viime vuoden) yleiseen tietoisuuteen tullut uusi tapa analysoida ihmistä ja sen persoonallisuustyyppejä > Tämä onkin näissä rappiopainotteisissa oloissa oikein tervetullutta edistystä!
Olenkin viime aikoina mieltänyt ja tajunnut itseni selvästi tuollaiseksi erityisherkäksi tehdessäni itsetutkiskelua viime vuosina, ja varsinkin aivan viime aikoina. Sellainen persoonallisuuspiirre on tuottanut elämääni jo varhaislapsuudesta alkaen tietenkin monenlaisia kokemuksia ja tilanteita niin hyvässä kuin pahassakin, mitä voin nyt jälkeenpäin ymmärtää paremmin.
Laitan tähän alle viime ja tänä vuonna kohdalleni osuneita aiheeseen liittyviä kirjoituksia ja analyysejä linkkeinä, ja samalla kommentoin niitä ja tuon oheen oman elämäni ja aktivismini seikkoja oman erityisherkän persoonatyypin puitteista nähtynä >>
--- Yhdistyskin näemmä tällaisille ihmisille on ja sieltä löytyy mm. mielenkiintoisia kokemuksia jäseniltä >> HSP Suomen erityisherkät | Kokemuksia.
Lainaus: " "Lapsena oli vaikea samaistua samanikäisten ajatusmaailmaan ja intresseihin, ja koin usein tulevani paremmin toimeen vanhempien lasten tai aikuisten kanssa -- nämä kun olivat rauhallisempia, ajattelevaisempia ja vähemmän kiinnostuneita oudon tuntuisista, alati vaihtelevista sosiaalisista villityksistä.
Mielikuvitukseni oli aktiivinen, olin korostuneen empaattinen ja saatoin
liikuttua spontaanisti esimerkiksi tarinoista tai musiikista. Olin myös melko arka etenkin uusien ihmisten parissa ja tarvitsin paljon omaa aikaa rauhoittumiseen ja pohdiskeluun. Sosiaalisissa tilanteissa omaksuin yleensä vaistomaisesti mukautujan tai sovittelijan roolin. Herkkyyttä tasapainottivat toisaalta vilkkaus ja uteliaisuus sekä itsepäisyys tietyissä asioissa, jolloin muodostin välinpitämättömän ja torjuvan ulkokuoren." -Lassi".
Ohhoh; täytyy myöntää, että tuossa Lassin kuvauksessa on paljon samaa, mitä omassakin lapsuudessani elämän kokeminen minulle oli! - Tosin en ollut käytännössä erityisen vilkas lapsena, vaan ajoittain enemmänkin syrjään vetäytyvä ja hitaan mietteliäs... Sellainen oli siis kuitenkin jo varhaislapsuudesta alkaen lähtökohtani kohdata maailmaa, ja se on ollut varmasti suuri syy siihen, miten olen ollut nyt aikuiselämässäni viimeisten 7 - 8 vuoden aikana yhteiskunnallispoliittisessa aktivismissanikin mm. niin intensiivinen ja perinpohjainen.
Yhtäältä se on tuonut hyvänä seikkana minulle nopeasti ja laajasti kertynyttä ymmärrystä maailmasta ja ylipäätään maailmankuvan koherenttia uudelleenomaksumista tehokkaasti. Toisaalta niiden sisältöjen parissa reagoimiseni on ollut varmaankin samasta persoonallisuusominaisuudestani johtuen sekä aggressiiviselta vaikuttanutta että myös helposti käsittämätöntä niiden mielestä, joilla esim. juuri vähäisempi herkkyys on ollut tietojen omaksumista rajoittava seikka...
Ymmärrän siis sen, kuinka tämä persoonallisuuspiirteeni on osaltaan voinut saada aikaan yliampuvaa sosiaalista ja emotionaalista reagointia puolin ja toisin, ja se on ollut tietenkin hämmentävää ja luotaan työntävääkin joillekin...
Minun pitää siis oppia lisää sovittelevampaa ulosantia - Toisaalta toiveissani muiden taholta minua kohtaan on se, että saan kokea aikaisempaa enemmän ennakkoluulottomampaa, vastaanottavaisempaa ja reilumpaa / oikeudenmukaisempaa asennetta ilman hätiköityjä leimaamisia ja reaktioita.
- Kävin tekemässä tuon em. yhdistyksen sivuilla olevat erityisherkkyystestit, ja toden totta sainkin niistä hyvinkin selvästi pisteet osoittamaan olevani erityisherkkä - Tavallaan hyvin valaisevaa ja helpottavaakin nyt, kun asia selvenee entisestään!
Ajattelin tämänkin tässä nyt kertoa avoimesti, jotta yhtäältä te ystäväni ja muutkin voisitte ymmärtää paremmin minua ja vaikkapa viime vuosien paasauksianikin täällä blogissa ja Facebookissa ym. sosiaalisessa mediassa... Itselleni tämänlaisen itsetutkiskelun seuraus tietysti on pyrkiä kehittämään itseäni jatkossa paremmin ja löytämään ratkaisuja edes jotenkin olla tässä sairaassa ja pahassa maailmassa paremmin hyödyksi...
--- Herkästi vahva >> Tuossa on hyvä kirjoitus aiheen perusasioihin perehtymiseksi; siinä Kaisu Kiventaus tuo oman erityisherkkyytensä esimerkiksi ja sen avulla tuodaan esille erityisherkän ihmisen tapoja kokea, reagoida ja mieltää elämää ja sen eri asioita-tilanteita.
Itse olen nyt selkeästi tunnistanut sen, kuinka erityisherkkä ihminen voi helposti huonosti tässä nykyisessä länsimaisessa yhteiskuntatilanteessa ja sopeutuu siihen huonosti.
Niin moni asia ja prosessi on mennyt esim. täällä Suomessa erityisherkän ihmisen kokemis-, havainnointi- ja jopa kokonaan elämistapaakin vastaan, kun ympärillä mm. lisääntyy informaatiotulva ja osaksi sen informaation paljastaman sisällön tunnistaa niin herkästi myös manipuloivaksi, vääräksi, moraalittomaksi, sairaaksi ja valheeksikin - Erityisherkkä tunnistaa valheet ja manipulaatiot vahvasti!
Samalla tällaiseen yhteiskuntatilanteeseen liittyy ylenmäärin tehokkuuden, tavarallistamisen ja liukuhihnaistamisen vaatimuksia, joilla on myös moraaliton sisältö- ja toimintaosansa, ja sekin tuntuu niin helposti luotaan työntävältä ja pahalta erityisherkän kokemispuitteissa.
> Erityisherkkä ihminen kokee tällaisen yhteiskuntahaitan muita voimakkaammin ja selkeämmin syvältä käsin aggressioksi, pahuudeksi ja tuhoamiseksi! Siksi hänellä on taipumusta myös reagoida monella tavalla voimakkaasti ja selkeälähtöisesti sellaisen rappion ilmentymiin...
--- Onko lapsesi erityisherkkä? Älä leimaa, nosta jalustalle tai kääri häntä pumpuliin >> Tämän kirjoituksen lukijakommenteissa onkin oleellinen havainto aiheeseen liittyen - Lainaus: "Paljon puhutaan siitä, miten herkkiä ihmisiä pitäisi tukea, aivan kuin herkkyys olisi jokin vamma. Voisi myös kysyä, kuinka suuri osa herkkyyteen liittyvistä haasteista johtuu yhä hullummaksi käyvästä maailmanmenosta.".
Tämä maailmanmenon hulluksi tulemisen aiheuttama haitta erityisherkille ihmisille on siis silkkaa faktaa > Yhteiskunnallispoliittisen valveutumiseni ja kriisitietoisuuteni kasvu ovat siis kehittyneet paljon viime vuosina osaltaan juuri erityisherkkyyteni ansiosta ja olen siksikin nyt selkeästi alkanut ymmärtämään, ettei "sopeutumattomuuteni" ja "ahdistuneisuuteni" ole ollutkaan niinkään omaa vikaani, vaan ennen kaikkea tämän sairaan yhteiskuntatilanteen syytä ja vikaa.
Tällaista yhteiskuntaongelmaa on monen muunkin (Oli erityisherkkä tai ei) vakavasti alettava pohtimaan osana yhteiskunnallispoliittista valveutumista sekä vastavoimien ja parannuskeinojen muodostamista oikein näitä länsirappion ilmiöitä kohtaan!
On siis mm. reippaasti tultava pois alistettuna ja hyväksikäytettävänä olleesta roolista vahvaksi aktivistitoimijaksi. Eikä se tarkoita sitä, että herkkyydestään pitäisi tinkiä tai sitä tukahduttaa. Ei! - Erityisherkkyyttään tulisi jokaisen kehittää osana aktivismiakin yhä hedelmällisempään ja luovempaan suuntaan, eli ottaa persoonaansa paremmin erilaiseen hyötykäyttöön eikä kokea itsessään niinkään vikaa, vaan sen sijaan juuri mahdollisuuksia ja potentiaaleja parempaan ihmisyyteen.
Ja myös muidenkin eli ns. "ei-erityisherkkien" kohdalla toki pätee samanlaiset itsensä kehittämisen tavoitteet.
Tässä Suomenkin yhteiskuntatilanteessa kuitenkin huolestuttaa paljon juuri se, kuinka (erityis)herkkyyttä ajetaan resurssina ja mahdollisuuksina nurkkaan, häpeään ja toimintakyvyttömyyteen yhä enemmän, ja se tulee aiheuttamaan etenkin erityisherkille ihmisille yhä vakavampia vastakkainasettelutilanteita ja ongelmia yhteiskunnan kanssa... Nimittäin jos sama rappioprosessi ja statuseliitin hullujen intressien pakkopystyttämiset vain jatkuvat ja jatkuvat ilman pysäyttämistä...
--- Erityisherkkä ihminen kokee kaiken voimakkaammin – ja unohtaa siinä samassa huolehtia itsestään >>
Tämänkin havainnollisen kirjoituksen perusteella taidan tosiaan olla selkeästi erityisherkkä. Moni asia siitä kertookin, kun nyt muistelen elämääni edelleen lisää, ja paljastan sitä nyt entistäkin intiimimmin:
Esim. en ole koskaan sietänyt voimakasmakuisia ruokia eli mm. kaikki chilillä maustettu on minulla pannassa; liika voimakkuus aisteissa voi siis aiheuttaa jopa hylkivää reagoimista ja välttelyä. Toisaalta samassa katsannossa kokemistapani on osittain elämyshakuistakin, kun esim. ukkosbongaus tuntuu olevan sopivan vahvaa luonteeni mukaista vuorovaikutusta luonnon kanssa.
Itse asiassa niin pitkään kuin vain muistan, niin olen aina tykännyt uppoutua ympäristön tarkkailuun ja analysointiin sekä elämystapahtumana että syvällisen ajattelun yhtenä sovellusalustana - Esim. jo alle kouluikäisenä minusta oli hyvin nautinnollista havainnoida ja tutkia, kuinka vesisade maalasi ihan tavallisesta ikkunanäkymästä katsottuna pihaa > pisaroiden kuohuntatyyli asfaltilla sateen eri voimakkuuksilla, vesivirtojen muodostelmat ja sateen jälkeen kuivumiskuviot ja värimuutokset eri pinnoilla olivat huippumielenkiintoisia tapahtumia ja prosesseja - Ja siitä osaltaan lähtikin kehittymään tärkeistä mielenkiinnon alueistani meteorologian harrastus. Jne...
Toisaalta herkkyyteni on suuntautunut myös introspektiivinä ja introverttinä kokemisena > Teininä ja nuorena esim. koin ihastumiset niin rajuina, etten uskaltanut tehdä aloitteita naisiin jossakin vaiheessa jopa vuosiin. Niinpä jouduin sellaiseen sosiaaliseen hitauteen ja eristykseen, jossa ensimmäistä suudelmaakin piti odotella yli 20-vuotiaaksi.
Kuitenkin olen havainnut etenkin näin jälkeen päin analysoituna, kuinka erityisherkkyyden sävyttämää pohdiskelevaa luonnettani on koettu muiden taholta lapsuudestani alkaen tarpeettomastikin ylimielisenä epäsosiaalisuutena ja kyytipoikana ilmennyttä "besserwisser"-tyyppistä asioiden kokemis- ja käsittelytapaa on katsottu samaan tapaan kieroon - torjuvasti väärinkin perustein.
Sitten kun olen erityisherkkänä myös tunteellinen ja kiltti, niin toki olen nuorempana varsinkin loukkaantunut ja pahoittanut mieleni helposti muiden tuollaisiin tilanteisiin liittyneistä negatiivisista reaktioista itseäni kohtaan, vaikka asia ei ole ollut aina kenties niin vakava kuitenkaan...
Tosi hankalaa on silti ollut elämässäni!
Sanomattakin kait on siis selvää, että tässä kuviossa jouduin nuorena myös koulukiusatuksi, ja koin "melko vähäpätöisetkin" jutut siinä vahvan kivuliaasti... Opin viimeistään silloin sosiaalisen taka-alalle jäämisen "taidon" jopa osaksi elämäntapana vastoin tahtoanikin. Siitä poisoppiminen on ollut yksi aikuiselämäni projekti, jossa onneksi olen aika paljon viimein edistynytkin - Supersosiaalista minusta tuskin kuitenkaan koskaan tulee.
Nyttemmin huomaan, että tämä yhteiskunnallispoliittinen aktivismini ei tule joiltakin ymmärretyksi tai oikein (haluamallani tavalla) reagoiduksi osaltaan siksi, koska he eivät taida kyetä tämän herkkyyseron takia näkemään ja tajuamaan yhtä syviä ja monimutkaisia asioita-prosesseja kuin minä tai muut erityisherkät ihmiset >> Se mikä minulle on selvää prosessikuviota ja syyseuraussuhteiden verkkoa hyvinkin syvälle näennäisyyksien pinnan alle ulottuen, on heille mielettömyyttä ja hahmotonta sekaisuutta tai osalle ehkä jopa olemattomana näyttäytyvää "harhaa" - Jotkut näkevät vain pintaa siinä, missä toiset sen allekin vaihtelevan pitkiä matkoja...
Onko tämä ihmisten valistamisen kannalta ylittämätön este? - Erityisherkkiä sanotaan olevan n. 20% ihmisistä, joten onko turhaa tai lähes turhaa valistaa etenkin vaikeista ja monimutkaisista asioista niitä toisia, eli ihmisistä niitä 80% osaa?...
Haittana oman elämäni suhteen näyttää kokonaisuutena olevan se, että kaltaiseni erityisherkkä ihminen ei kykene helposti / lähimainkaan optimaalisesti löytämään itselleen sopivaa roolia ja toimintatapaa tässä yhteiskunnassa - Pikemminkin koen välillä, että olen enemmän ns. hylkiö kuin luonteva osa yhteisöä eikä vika ole siinä pelkästään erityisherkkyydessäni, vaan vahvasti yhteiskunnan epäkelpoisuudessa kantaa saati arvostaa erityisherkkiä ihmisiä ylipäätään!
Yhteiskunnallispoliittinen aktivismini sen onkin jo itselleni selvästi paljastanut > Parhaillaan kärjistyvän taloususkonnon ja imperiaalisen aggression prosessit sekä siinä tapahtuvan ihmistoiminnan ja -kulttuurin tavaroittaminen sisältöjen ja arvojen suodatus- ja kaventamistyranniana tekee toimintaympäristön erityisherkälle ihmiselle korostuneen haitallisella tavalla vihamieliseksi ja ahdistavaksi, jopa pahimmillaan kammottavaksi ja luotaan työntäväksi.
Pahoin siis pelkään, että tulevaisuudessa tähän ei ole tulossa kunnollista parannusta pitkään aikaan, vaan pikemminkin olosuhteet tulevat vain kovenemaan entisestäänkin, mikäli siis suunta ei muutu rappiosta renessanssiksi!...
Sen takia yhteiskuntaan sopeutumisen hankaluuteni taitaakin jatkua niin pitkään kuin näkymää on, ja varsin huono motivaatio minulla onkin tätä Suomea tai jopa jossain mielessä edes planeettaamme oikeasti tai kunnolla "kodiksi" kutsuakaan tällä hetkellä.
Miten voi ylipäätään kehittyä kunnolla ihmisenä maailmassa, joka ei anna potentiaaleillesi ja tavallesi kokea asioita ja ympäristöä lähimainkaan tarpeeksi arvoa ja tilaa, ja joka sen sijaan on jo ehtinyt jättää sinulle kasapäin pettymysten ja vieraantuneisuuden historiaa?...
Tässä on vielä lopuksi muutamia hienoja sisältöjä erityisherkkyyden saloihin >>
--- Erityisherkkänä työelämässä | Kollega.fi -verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista.
--- Tuolla leidillä näyttää olevan paljon mielenkiintoista asiaa aiheeseen liittyen >> Karina Antonopoulos (Youtube).
--- Laitetaanpa tuokin aineisto esille >> A Highly Sensitive Person's Life.
No comments:
Post a Comment