Sunday, March 30, 2014

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Kevät on edennyt normaalia paljon aikaisemmassa tahdissa tässä kuussa, kun säät ovat olleet osittain jopa ennätysleutoja; maaliskuusta 2014 odotetaan vuoden 2007 maaliskuun jälkeen jopa toiseksi lämpimintä vuosikymmeniin... Tämän ansiosta kasvimaailmassa on jo tähän mennessä tapahtunut erittäin ennenaikaista heräämistä mm. kukintaan, jota monet sipulikasvit ovat jo ehtineet ilmentää. 

Tämän myötä palaan Viikon kasvivalokuva -sarjaani ja aloitan aiheen pariin siirtymisen nyt viime vuoden 2013 ko. sarjan koosteella, minkä olen tehnyt samanlaiseksi kuin edeltäneen vuoden 2012 koosteen. Alla ovat siis listattuna viime vuodelta kronologisessa järjestyksessä kaikki kasvivalokuvaosat; uusimmat ovat ylimpänä. Lisäksi edelliskoosteen tapaan olen kertonut tässä jokaisen lajin kohdalla sittemmin kunkin kuvanoton jälkeen tapahtuneista kasvu- ja kehitysvaiheista joitakin oleellisia seikkoja.

Tuon viime vuoden kasvukauden sääoloista Etelä-Suomessa mainitsen tässä lyhyesti kasveille tulleiden vaikutusten osalta, että keväthän pääsi silloin erittäin myöhään käyntiin, kun maaliskuu ja huhtikuun alku olivat erittäin talvisia. Huhtikuun loppupuolella lämpöaalto sulatti kuitenkin paksut lumihanget äkkinopeasti ja kasvukausi pääsi jo normaaliin aikaan liikkeelle Vappuun mennessä. Toukokuu oli etenkin loppuosaltaan erittäin lämmin ja kasvukauden kehitys pääsi sen aikana jo parisen viikkoa normaalia etuaikaisemmaksi. Kesäkuussa helteiden myötä kasvun etuaikaisuus kasvoi entisestään. Heinäkuu oli normaalilämpöisempi, mutta erikoisuutena pääsi kehittymään etelärannikolle kuivuutta, joka paheni heinä-elokuun vaihteeseen mennessä paljon ja oli jyrkkänä kontrastina sisämaan ukkossateiden ansiosta säilyneeseen kosteuteen. Elokuussa runsaat ukkossateet poistivat etelärannikon kuivuuden hetkessä ja elokuusta lokakuun alkupuolelle saakka säät olivat pääasiassa normaalia paljon lämpimämpiä edesauttaen kasvukauden etuaikaisuutta jopa kuukauden mittaiseksi syksyllä ennen kasvun päättymistä. Ruska alkoi keskimäärin selvästi viivästyä syyskuussa, mutta pienen kylmän jakson jälkeen se huipentui poikkeuksellisen värikkääksi lokakuun alkupuolella etenkin luontaisten puiden ja yleisten puistolajien parissa. Lokakuun lopussa oli lyhyt ja äkillinen kylmä jakso yöpakkasineen päättäen ruskan suurimmaksi osaksi, mutta sitten marras- ja joulukuu olivat lähes ennätysleutoja pitkittäen viimeisiä ruskavaiheita. Leutous siis jatkui lähes koko menneen talven tähän kevääseen 2014 saakka lukuun ottamatta tammikuun kolmen viikon pakkasjaksoa.

Tämän vuoden 2014 osalta olen siis taas aikeissa tehdä uuden Viikon kasvivalokuva -sarjan, vaikka muutoin olen maininnut toistaiseksi lopettavani valokuvieni esittelyn blogissani kuvatilaongelmien takia. Parhaillaan ilmenneen erikoisvarhaisen kevään ansiosta olen päättänyt aloittaa näiden kasvivalokuvien esittelyn jo alkavalla viikolla 14, mikä on aikaisempiin kahteen sarjan vuoteen verrattuna erittäin poikkeavaa. Palaan siis asiaan jo ensi sunnuntaina...


Viikon kasvivalokuvat -listaus vuodelta 2013 -->

Viikon 47 kasvivalokuva: orapihlajalaji (Crataegus durobrivensis): Erittäin leudoissa marras- ja joulukuun säissä tämän pensaan marjat varisivat ja mätänivät tavanomaista nopeammassa ja aikaisemmassa tahdissa, joten talveksi ei jäänyt paljoa marjaestetiikkaa.

Viikon 46 kasvivalokuva: Revontuliatsalea (Rhododendron "Northern Hi-Lights"): Lajikkeen ruska oli huipussaan vielä seuraavallakin viikolla 47, mutta sitten lehtiensä variseminen kiihtyi selvästi. Pieni osa lehdistään sinnitteli kuitenkin hyvin leudoissa säissä jopa joulukuun puolelle saakka.

Viikon 45 kasvivalokuva: Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides): Kuvanottohetkestä lähtien taimessa säilyi ruskaa vielä parisen viikkoa ja se tuli kokonaan alastomaksi vasta joulukuun alkupuolella. Myös tällä lajilla talvenkesto on ollut erinomaista leudon talven ansiosta ja todennäköinen vaurioton uusi kasvu pääsee myöhemmin tänä keväänä 2014 käyntiin.

Viikon 44 kasvivalokuva: Mustatammi (Quercus velutina): Lokakuun lopun yöpakkaset olivat jo kuvanottohetkellä takana ja seuranneessa hyvin leudossa säässä näiden taimien ruska pitkittyi vielä parisen viikkoa tästä eteen päin ennen lehtien kokonaan varistumista. Hyvin leuto talvi on ollut mahdollistamassa taimien erinomaisen kasvuunlähdön tänä keväänä.

Viikon 43 kasvivalokuva: Amerikanpyökki (Fagus grandifolia): Puun lehdet pysyivät osittain kirkkaassa ruskassa lokakuun lopun yöpakkasjakson yli. Pakkaset ruskistuttivat silti toista osaa lehdistä ja osa varistui pian niiden myötä. Normaaliin tapaan pieni osa lehdistä jäi koko talveksi puuhun kiinni.

Viikon 42 kasvivalokuva: Nenäliinapuu (Davidia involucrata): Lajin ruska sinnitteli kirkkaana lokakuun lopun yöpakkasjaksoon saakka, mutta ensimmäinen riittävä yöpakkanen varisutti pensaan kaikki lehdet kerralla seuraavan aamun sulamisen aikana. Lajin talvenkesto on todennäköisesti ollut erinomaista leudon talven ansiosta; mitään vaurioita ei ole odotettavissa.

Viikon 41 kasvivalokuva: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense): Lajin ruska eteni siis varsin kahtiajakoisesti, missä viimeisenä ruskassa olleiden puiden lehdet sinnittelivät normaalia pidempään oksilla ennen lokakuun lopun yöpakkasjaksoa, joka kerralla varisti kaikki loput lehdet. Puiden marjat ovat pysyneet oksilla melko hyvin kiinni tähän kevääseen 2014 saakka normaaliin tapaan.

Viikon 40 kasvivalokuva: Kuriilienkirsikka (Prunus nipponica): Lajin ruska eteni melkolailla normaaliin tahtiin, mutta lokakuussa viimeisiä lehtiään viipyi normaalia pidempään ennen sen kuun lopun yöpakkasia. Tällä hetkellä lajin silmut ovat jo paljon turvonneet hyvin etuaikaisesti.

Viikon 39 kasvivalokuva: Hokkaidonvaahtera (Acer japonicum): Tästä lajimäärityksestä on ollut itse asiassa hieman epäselvyyttä, koska kuvauspaikalla Meilahden arboretumissa nimikylttiä ei ollut; ehkä palaan asiaan... Joka tapauksessa syyskuun ja lokakuun alun leudot säät pitkittivät kirkasta ruskavaihetta lokakuun lopun yöpakkasjaksoon saakka, mikä sitten varisutti loput lehdet. Mennyt erittäin leuto talvi on edesauttanut pensasta pysymään vaurioitta.

Viikon 38 kasvivalokuva: Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata): Lajissa ei ole ollut havaittavissa normaalista poikkeavaa käytöstä muutoin, mutta syksyllä uudet versot olivat erittäin hyvin puutuneita kasvun loputtua ja erittäin leudon talven ansiosta tälle keväälle 2014 neulasvauriot ovat jääneet vähäisiksi huolimatta tammikuun lopun pakkasjakson tekemästä roudasta ja sen vähän aikaa mahdollistamasta maaliskuun paahdeongelmasta.

Viikon 37 kasvivalokuva: Kiiltoheisi (Viburnum lentago): Pensaan ruska alkoi selvästi pitkittymään normaalia enemmän syyskuun ja lokakuun alun lämpimissä säissä, mutta kohtasi pakkasvaurioita lokakuun lopun yöpakkasjaksossa. Toisaalta osa lehdistä säilyi vielä sen yli sinnitellen marraskuun alkuun ennen kokonaan varisemista.

Viikon 36 kasvivalokuva: Turkestaninomenapuu (Malus "Niedswetskiana" -hybr.): Lajikkeen omenat varisivat normaalia aikaisemmin parin - kolmen viikon aikana tämän kuvanoton jälkeen. Lehdet pysyivät pitkälle lokakuuhun kesäasussa ja ne paleltuivat lähes kokonaan ilman ruskaa lokakuun lopun yöpakkasjaksossa ja sitten pian varisivatkin jo pois.

Viikon 35 kasvivalokuva: Sinilaakakataja (Juniperus horizontalis "Blue Chip"): Lajikkeen ulkoisessa olemuksessa ei ollut loppukasvukauden aikana havaittavissa normaalista poikkeavaa. Tammikuun 2014 lopussa kehittynyt routa on ollut kuitenkin nyt tässä maaliskuussa 2014 hieman haittana auringonpaahdeongelmien suhteen ruskistaen neulasia. Nyt routa on kuitenkin pääosin jo sulanut normaalia paljon aikaisemmin.

Viikon 34 kasvivalokuva: Elefanttiheinä (Miscanthus sinensis): Lajin kehitysvaiheet olivat normaalia varhaisemmassa koko syksyn ajan lokakuun lopun yöpakkasjaksoon saakka, mutta ruska oli ennen sitä normaaliaikaista. Nuo yöpakkaset palelluttivat varret jo pääosin kuolleiksi, mutta talventörröttäjyytensä hienouteen sillä ei ollut vaikutusta.

Viikon 33 kasvivalokuva: Aitoviikuna (Ficus carica): Lajin versot kasvoivat vielä syyskuun mittaan lisää pituutta saavuttaen normaalia pidemmät 2 - 3 metrin mittaiset kasvukausipituudet hyvin lämpimien säiden ansiosta. Versopuutuminen oli siksi myös erittäin hyvää. Lokakuun lopun yöpakkasjakso palellutti suurimman osan lehdistään, kun niiden ruska ei ollut ehtinyt alkaa. Pieni osa lehdistään sinnitteli vielä siitä eteen päin marraskuun leutouteen. Päättyneen talven leutous on todennäköisesti edesauttanut versojen säilymistä normaalia vähemmillä vaurioilla...

Viikon 32 kasvivalokuva: Puistovillakko (Senecio sarracenius): Perennan kukinta päättyi parin viikon sisällä tästä kuvanottotilanteesta ja syyskuussa oli vuorossa sen hedelmävillavaihetta etuaikaisena. Normaalia paljon edellä ollut kasvukauden loppukehitys tuotti varsiensa kuihtumista normaalia enemmän jo lokakuussa.

Viikon 31 kasvivalokuva: Mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"): Normaalia etuaikaisemmista kasvuvaiheista huolimatta lajin kukintotertut pysyvät kauniina vielä pitkään tämän kuvanoton jälkeen; ainakin syyskuulle saakka. Ruska myöhästyi hieman normaalista huipentuen juuri ennen lokakuun lopun lehdet varistanutta yöpakkasvaihetta.

Viikon 30 kasvivalokuva: Tummaruusuangervo (Spiraea japonica "Anthony Waterer"): Myös tällä lajikkeella kasvukauden lopun kehitysvaiheet etenivät paljon normaalia etuaikaisempina. Syksyllä ruska myöhästyi selvästi normaalista syyskuun ja lokakuun alun oltua vielä lämpimiä, mutta lokakuun lopun yöpakkasjakso vaurioitti keskenruskaisia lehtiä ja ne varisivat pian sen jälkeen pois.

Viikon 29 kasvivalokuva: (Köynnös)ruusulajike (Rosa "Elmshorn"): Lajikkeen kukinta jäi melko vähäiseksi eikä loppukasvukauden aikana tullut enää kuin vain muutamia kukkia. Lajikkeen lehdet selvisivät vielä monien muidenkin köynnösruusujen tapaan lähes vaurioitta lokakuun lopun yöpakkasista ja ne sinnittelivät sitten erittäin leudon marras - tammikuun ajan osittain kesäasuisina. Tammikuun lopun pakkasjakso tappoi lehdet ja teki hieman versovaurioita.

Viikon 28 kasvivalokuva: Puistoaralia (Aralia chinensis): Pensaan kukinta jatkui vielä parisen viikkoa tämän kuvan ottamisen jälkeen, mutta etelärannikon heinäkuun lopun - elokuun alun kuivuus ilmeisesti aiheutti sen, että marjoja ei juurikaan pystynyt muodostumaan. Osa lajin lehdistä jopa hieman kellastui kuivuuden aikana. Syksyllä lajin ruska tuli normaaliin aikaan huipentuen lokakuussa.

Viikon 27 kasvivalokuva: Mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca): Lajin kehitysvaiheet ilmenivät normaalia etuaikaisempina koko loppukasvukauden. Etelärannikon kuivuus ei näkynyt tällä kastellulla perenna-alueella tällä lajilla. Syksyllä lajin ruska oli suunnilleen normaalia huipentuen lokakuussa, kunnes lokakuun lopussa varret paleltuivat. Lajin erikoisia hedelmiä muodostui vain vähän ja heikkoina.

Viikon 26 kasvivalokuva: Likusterisyreeni (Syringa reticulata): Lajin kukintaa riitti vielä paljon heinäkuunkin puolelle, vaikka normaalia selvästi aikaisemmat kasvun kehitysvaiheet jatkuivat pitkin loppukasvukautta. Heinäkuun lopulla - elokuun alussa etelärannikon kuivuus kellastutti hieman puun lehtiä. Syksyllä lajin ruska tuli osaksi normaalia aikaisemmin ko. kuivuuden takia ja toiselta osaltaan viivästyi lämpimien alkusyyssäiden takia normaalista myöhempään lokakuun lopun pakkasjaksoon saakka.

Viikon 25 kasvivalokuva: Isovirpiangervo (Spiraea nipponica): Myös tällä lajilla kukinnan päättyminen normaalia selvästi aikaisemmin lämpimien kesäsäiden takia tuli jo pian tämän kuvan ottamisen jälkeen. Syksyllä lajin ruska alkoi selvästi viivästyä normaalista lokakuussa, mutta lehtien variseminen osittain vihreinäkin sai toisaalta vauhtia lokakuun lopun yöpakkasjaksosta.

Viikon 24 kasvivalokuva: Perhoangervo (Gillenia trifoliata): Perennan kukintaa riitti vielä pari-kolme viikkoa tämänkin jälkeen. Sitten laji oli heinäkuusta alkaen lähinnä lehtipehko. Etelärannikon kuivuus ei kuitenkaan näkynyt tällä kastellulla perenna-alueella tälläkään lajilla. Syksyllä sen ruska ilmaantui vähän normaalia myöhemmin huipentuen lokakuun alussa.

Viikon 23 kasvivalokuva: Ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet"): Normaalia selvästi etuaikaisempi kasvukehitys päätti puun kukinnan jo ennen Juhannusta. Sen jälkeen puun latvus oli normaalin näköinen syksyyn saakka. Syksyllä kesäasu pitkittyi lokakuussa, jolloin osa lehdistään sai vähän vaurioita lokakuun lopun yöpakkasjaksosta ja selvinneet loput sinnittelivät vielä marraskuun leutoudessa normaalia pidempään.

Viikon 22 kasvivalokuva: Kuningasatsalea (Rhododendron schlippenbachii): Pensaan kukinta päättyi varsin nopeasti kuvanottoajankohdan normaalia lämpimämpien hellesäiden takia. Täysilehtinen kesäasu alkoikin vallita jo varhain kesäkuun alkupuolelta lähtien. Syksyllä lajin ruska alkoi tulla normaaliin aikaan häilyvänä syyskuun mittaan, mutta se alkoi pitkittyä loppuosiltaan lokakuun lopun yöpakkasten tekemistä vaurioista huolimatta hyvin leudolle marraskuulle.

Viikon 21 kasvivalokuva: Ruosteviini (Vitis coignetiae): Lajin täysilehtinen vaihe tuli normaalia aikaisemmin kesäkuun alkupuolella ja siitä eteen päin köynnöksen ulkoasu oli hyvin lämpimästä kasvukaudesta huolimatta normaali myös syksyllä, kun sen ruska tuli häilyvänä ajallaan jo elo-syyskuun vaihteen tienoilta alkaen. Ruskaa kesti kuitenkin normaalia pidempään kirkkaana lokakuulle, kunnes lokakuun lopun yöpakkasjakso varisti ja palellutti kaikki lehdet.

Viikon 20 kasvivalokuva: Euroopanpyökki (Fagus sylvatica): Myös tällä lajilla lehtien täyteen kokoon kasvaminen oli nopeaa toukokuun lopun hellejakson aikana. Sitten puun lehvästö pysyi normaalin kesäasuisena syksyn ruskaan, mikä tyypiltään jo valmiiksi myöhäisenä myöhästyi loppuosiltaan normaalista pitkälle marraskuulle hyvin leudon loppusyksyn takia. Tosin lokakuun lopussa yöpakkasjakso vaurioitti osaa lehdistä ruskeiksi, mikä haalensi ruskan kirkkautta.

Viikon 19 kasvivalokuva: Japaninpihlaja (Sorbus commixta): Toukokuun lopun normaalia paljon lämpimämmät säät kiihdyttivät puun lehtien kasvun täyteen kesäasuun erittäin nopeasti sen kuun loppuun mennessä ja kukinta oli normaalia aikaisemmin jo touko-kesäkuun vaihteessa - kesäkuun alussa. Syksyllä ruskaa alkoi tulla normaaliin aikaan, mutta toisaalta ruskansa loppuvaiheet pitkittyivät osalla yksilöistä leutouden takia normaalia myöhempään lokakuun lopun yöpakkastilanteeseen saakka.

Viikon 18 kasvivalokuva: Ptelea (Ptelea trifoliata): Laji puhkesi nopeasti lehteen toukokuun lopun voimakkaan helleaallon aikana ja siitä eteen päin koko kasvukauden vallitsi normaalia selvästi etuaikaisemmat kehitysvaiheet. Syksyllä lajin ruska ilmeni kuitenkin melko normaaliin aikaan huipentuen syys-lokakuun vaihteen tienoilla - lokakuun alkupuolella ja päättyen lokakuun lopun yöpakkasjaksoon.

Viikon 17 kasvivalokuva: Näsiä (Daphne mezereum): Tämän pensaan kukinta oli hyvin runsasta ja nopeahkoa huhtikuun 2013 lopulla ja sitten normaalia aikataulua pidemmällä edenneen kasvukauden mittaan kehitysvaiheensa eivät olleet erityisen poikkeavia normaalista visuaalisessa katsannossa. Erittäin leuto loppusyksy käynnisti kuitenkin lajin kukinnan viime marraskuussa osittaisena, mitä kesti läpi talven ja vain tammikuun lopun pakkasjakso esti ja tuhosi sitä lähes kokonaan, kunnes tämän maaliskuun 2014 aikana kukinta on nyt uudestaan toipunut normaalia paljon leudommissa säissä. Viime vuoden kevään kukintarunsauteen ei kuitenkaan tänä keväänä enää päästä tuon syys-talvikukinnan verotettua sen potentiaalia.

Lopuksi toissavuoden samanlainen kooste >> Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

No comments: