Kukkimaan alkanutta mesisilkkiyrttiä (Asclepias syriaca) kuvattuna torstaina 4.7.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Ko. viikolla vallinnut kasvukauden etuaikaisuus 2 - 3 viikon verran ajankohdan tavanomaiseen aikatauluun nähden on puhkaissut kukkaan perennamaailmassa jo kaikki tyypilliset heinäkuun ja osin jopa elokuunkin kukkijat ja niinpä niiden joukosta valitsin tämän erikoisuuden, joka on Suomessa vielä hyvin tuntematon ruohovartinen kasvilaji. Kyseessä on Yhdysvaltain itäosissa luonnonvaraisena kasvava mesisilkkiyrtti (Asclepias syriaca).
Tieteellisen nimen Lähi-itään viittaava lajinimi on Carl von Linnén ajalta periytynyt sekaannus; lajinimeä on ilmeisesti kierrätetty. Englanninkielinen wikipedia-artikkeli väittää näin: "The specific name was reused by Linnaeus due to Cornut's confusion with a species from Asia Minor.".
Mesisilkkiyrtin luontainen kasvualue kattaa laajasti USA:n osavaltioita itärannikolta Kalliovuorille, muttei kuivimpia preeria-alueita. Kasvupaikkoina sillä ovat joutomaat, tienvarret, harvat metsät ja pellonpientareet. Niinpä se käyttäytyy siellä, kuten täällä Suomessa vaikkapa maitohorsma (Chamerion angustifolium). Koristekasvina mesisilkkiyrtti on kuitenkin vähän käytetty eikä sitä Suomessakaan ole juuri saatavilla. Hyötykasvina sitä on kuitenkin kokeiltu hyvin tuloksin; siitä on mm. kuitukasviksi ja sen siemenistä saatavasta öljystä voidaan tuottaa kemikaalia aurinkorasvoihin. Kasvin kaikki osat erittävät valkoista maitiaisnestettä vahingoitettaessa; siitä englanninkielinen nimi Common Milkweed. Kasvin myrkyllisyydestä on risiriitaista tietoa; sitä pidetään jonkin verran myrkyllisenä, mutta nuoret versot, nuoret lehdet, kukkanuput ja nuoret hedelmätuppilot olisivat syötäviä raakana.
Mesisilkkiyrtin koristearvo on ensinnäkin sen rehevässä ja rotevassa kasvutavassa; laji kasvaa korkeudeltaan n. metrin mittaiseksi, varret ovat paksuja ja niissä on isoja n. 20 cm pitkiä kapeahkoja lehtiä vastakkaisesti asettuneina. Lehdet ovat ehyitä, vaaleahkon- ja himmeänvihreitä, paksuhkoja, nahkamaisen tuntuisia ja niiden pääsuonet ovat punertavia. Toukokuussa nuorina maasta punnertaessaan lehdet tulevat varsien alkujen mukana tiiviinä tuppeina ja ne ovat silloin aluksi hopean silkkikarvaisia ja osaksi punertavia. Syksyllä lehdet saavat keltaisen värityksen syyskuun lopulta alkaen. Sitten lehdet ja varret joko vähitellen kuihtuvat ruskeiksi marraskuulle mennessä tai paleltuvat ennen sitä ensimmäisissä usean asteen yöpakkasissa.
Laji siis kukkii Etelä-Suomen olosuhteissa normaalisti heinäkuussa ja osittain elokuunkin puolelle usean viikon ajan, koska pallomaisiksi sarjoiksi muodostuvia kukkaterttuja on pitkin varsia eriaikaisesti kukkaan avautuvina; ensimmäisenä kukkaan puhkeavat alimmat tertut ja viimeisenä versojen latvojen tertut. Kukinnan merkittävä estetiikkaominaisuus on niiden hyvin voimakas tuoksu; se on hajuvesimäistä ja voi heikkotuulisen ja lämpimän päivän aikana kehittyä kasvuston läheisyyttä eniten hallitsevaksi aistinautinnoksi.
Toki kukat ovat myös visuaalisesti upeita; juuri ennen puhkeamistaan niiden suojuslehdet ovat kirkkaan purppuraisia ja kukkien avauduttua esille pistää vaaleanpunaisia - lähes valkoisia terälehtiä tähtimäisesti suojuslehtien taipuessa samalla alaspäin. Kukkaterttujen eriaikaisuuksien takia kukinta on etenkin alkuun hyvin kirjavaa, joskin siis purppura-vaaleanpunapainotteista ja kukinta-aikansa keskellä voi olla ajankohta, jolloin kaikki kukat ovat yhtäaikaa auki.
Kukista kehittyy loppukesän mittaan pitkulaisia ja isoja tuppia, joiden pinta voi olla tiheään nystyinen. Nämä hedelmät ovat aikaisempien kukkaterttujen kohdilla joko yksittäin tai korkeintaan muutaman kappaleen rykelminä ja ne ovat aluksi kirkkaan vaaleanvihreitä sekä tunnultaan kumimaisia. Ne voivat sojottaa eri suuntiin tai olla pystyjä. Myöhään syksyllä / alkutalvella tupet kuivuvat ruskeiksi ja avautuvat päästäen runsaasti valkovillaisia siemeniä esille; villa on runsasta ja silkkimäistä ja se suoristuu - avautuu esille pyrstötähtimäisinä sarjoina siemenineen. Tämä siemennys onkin myös hieno esteettinen tapahtuma, joten varsia ei kannata leikata syksyllä pois. Hedelmien kypsyminen tähän asteeseen on kuitenkin Suomen oloissa epävarmaa...
Estetiikkakatsannossa lajin heinä-elokuinen kukinta ei ehkä pärjää värien kirkkaudessa monille muille samaan aikaan kukkiville perennalajeille, mutta tuoksuvaikutukseltaan mesisilkkiyrtti on erinomainen ja yksi rajuimmista. Niinpä sitä ominaisuutta voidaan koristekäytössä korostaa mm. niin, että sijoitetaan laji ryhmänä heikkotuuliselle ja aurinkoiselle kasvupaikalle eli käytännössä esim. seinustalle ja sellaisille paraatipaikoille, mistä käsin kukkatuoksuja voidaan helposti käydä nauttimassa. Lisäksi lajia kannattaa istuttaa tässä katsannossa laajana usean yksilön ryhmänä / ryhminä, jolloin varsinkin tuoksuominaisuus korostuu räikeästikin, jos sellaista haluaa.
Lajin roteva kasvutapa voi toimia hienona kontrastina siroa kasvutapaa tekevien perennojen seurassa. Lisäksi mesisilkkiyrtin isot ja ehyen selkeät lehdet kotrastoivat dynaamisesti pieniä ja / tai voimakkaasti liuskoittuneita lehtiä tekevien perennojen kanssa. Syksyllä puolestaan lajin selkeä ruska on hyvä etu, kun perennojen maailmassa kirkkaita syysvärejä muodostuu muutoin sen verran harvoilla lajeilla. Niinpä mesisilkkiyrtti on näkyvä elementti syys-lokakuussa.
Mesisilkkiyrtti pitää hiekkaperäisestä maasta ja tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan. Rehevänä lajina se ei siedä kuitenkaan liikaa kuivuutta. Suomen oloissa etenkin pitkällä sisämaassa lienee oleellista myös kasvupaikan lämpimyys.
Perennana lajia voidaan siis viljellä, joskin tiedot Suomessa menestymisestä ovat hyvin puutteellisia sen harvinaisuuden takia. Kuitenkin tällä Kaisaniemen kasvupaikalla laji on menestynyt esim. viime vuosina aina erittäin hyvin. Lumipeitteen alla lajin talvenkesto lienee hyvä suuressa osassa Suomea, joten sitä voitaisiin ottaa viljelyyn ja myyntiin rohkeasti ja pohjoisempana aktiiviseen kokeiluun. Suomalaisesta perennakulttuurista näet puuttuu voimakastuoksuisia lajeja.
Vuoden 2012 viikon 27 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 27 kasvivalokuva: Lakkipuu (Cladrastis kentukea).
No comments:
Post a Comment