Sunday, June 16, 2013

Kasviestetiikkaluomisen ongelmista ja virheistä sipulikukka- ja kesäkukka-ajan välisessä vaihtumistilanteessa

Kesäkuun alku on ollut perinteisesti Etelä-Suomessa hallanarkojen kesäkukkien eli ns. kausikasvien ulos istuttamisen aikaa. Otan taas tänäkin vuonna esille tässä kuvakirjoituksessa tähän liittyneitä logistiikka- ja muita ongelmia, mitkä ovat olleet kasviestetiikan luomisessa selkeänä haittana. Toisaalta esittelen toki onnistuneitakin kausikasvien käyttötilanteita, joiden kuuluisi olevan tähdellisesti yleistä kasvien käyttötapaa kaikilla viheralueilla Suomessa.

Alla olen ryhmitellyt aiheen kolmeen osaan seuraavasti: Ylinnä kritisoin Hämeenlinnan keskeisimmän perennaryhmän puitteissa taas esille tulleen liiallisen pitkään pelkällä mulloksella ollutta sipulikukka-ajan ja kesäkukka-ajan välistä luppovaihetta. Sitten esittelen hyvän esimerkin toisesta hämeenlinnalaisesta kukkaryhmästä, missä sitä loppoaikaa on osattu pitää hyvin minimissä. Lopuksi näytän Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta kesäkukkaryhmän, jossa sipulikukka- ja kesäkukka-ajat on lomitettu keskenään kekseliään vaiheittaisesti limittäin samassa ryhmässä kokonaiskesäkukka-aikaan tultaessa.

Ennen ko. esittelyjä tarkennan vielä määritelmiä noille sipulikukka- ja kesäkukka-ajoille >> Etelä-Suomessakin kasvukauden alku on yleensä sellainen, että yöpakkas- ja hallanvaaran takia huhtikuusta ainakin toukokuun lopulle saakka arkoja kesäkukkia ei siis voida istuttaa turvallisesti ulos, mutta ennen sen mahdollistumista kasvukauden alkuvaiheen kukintaa rikastuttamaan on Suomessa tajuttu entistä enemmän alkaa käyttämään mm. sipulikasveja, jotka kukkivat juuri sopivasti huhti- ja toukokuussa ennen kesäkukkakautta. Tämä on ollut ilahduttavan positiivista!

Esim. juuri tulppaanit (Tulipa sp.) ovat tässä tarkoituksessa hieno kasviryhmä, kun niiden toukokuun loppupuolipainotteisista kukinta-ajoista voidaan normaalitilanteissa päästä hyvinkin suoraan kesäkukka-ajan kukkimisiin; kukkaestetiikkaa voidaan pidentää aikaisempaan kevääseen erinomaisesti. Tämä vaatii kuitenkin tarkkuutta rytmittää tulppaanikukinnan lopun ja kesäkukkien ulosistuttamisen välistä hetkeä niin, että ainakin mulloksellinen luppoaika jää siinä välissä mahdollisimman lyhyeksi, vaikka kukinta-aikojen täsmääminen olisi ongelmallista eri kasvukausien vaihteluiden mukaan.

Tämä vuosi onkin ollut taas selkeä esimerkki siitä, kuinka toukokuun loppupuolen erityisen lämpimien säiden takia kasvukauden kehitysasteet etuaikaistuivat erittäin paljon, jolloin tulppaanienkin kukinta-ajat aikaistuivat sen mukaan jopa niin paljon, että jo toukokuun viimeisellä viikolla niiden kukinta oli loppunut. 

Tässä vaiheessa eteen tuli tietenkin dilemma siitä, kuinka Suomen puutarha- ja puistokulttuuriin ehdollistettua hallanarkojen kesäkukkien ulosistuttamisen hallasääntöä käytetään hyväksi vaihtamisessa sipulikukka-ajasta kesäkukka-aikaan. Ko. hallasäännön mukaan arkoja kesäkukkia ei voisi istuttaa ulos kuin vasta kesäkuun toisella viikolla tai n. kesäkuun 10. päivän jälkeen. 

Se perustuu siis keskimääräiseen ilmastolliseen määritelmään siitä ajankohdasta alkukesällä, jonka jälkeen mahdollisten poikkeuksellisen kylmien säätilanteiden aiheuttamaa hallanvaaraa ei enää ainakaan Etelä-Suomessa esiinny. Sitä sääntöä on ylläpidetty orjallisesti, mistä tälläkin kertaa havaitsin aiheutuneen huomattavia haittoja kasviestetiikan luomisessa. Siitäkin alla selvitystä >>


Sipulikukka- ja kesäkukka-ajan välisen loppoajan liiallinen pitkittäminen ja kasviestetiikan tarpeeton vähentäminen siinä:
















Perennaryhmiin viimeinkin istutetut kesäbegoniat (Begonia Sempervirens -ryhmä) kuvattuna sunnuntaina 16.6.2013 Hämeenlinnan Ystävyydenpuistossa.

















Perennaryhmistä pitkään puuttuneiden kesäkukkien tilannetta kuvattuna sunnuntaina 2.6.2013 Hämeenlinnan Ystävyydenpuistossa.


Täällä meikäläisissä olosuhteissa on eteläisimmässäkin Suomessa jopa n. puolisen vuotta sellaista kylmää vuodenaikaa, jolloin kasviestetiikasta puuttuvat kokonaan kaikki kukat ja vihreä kasvu. Niinpä mielestäni onkin erityisen tärkeää se, että silloin kun ne sitten suhteellisen lyhyellä kasvukaudella ovat viimein mahdollisia, niin silloin niitä pitää hyödyntää kasviestetiikan luomisessa kaikin mahdollisin keinoin maksimaalisena runsautena. 

Kaikki siitä poikkeava on enemmän tai vähemmän huonoa kasvien käyttöä.

Tuo yllä oleva kuvapari näyttää osaltaan sen, kuinka tätä periaatetta ei ole osattu noudattaa lähimainkaan hyvin >> Ensinnäkin toukokuun viimeisellä viikolla jo kukkineet tulppaanit poistettiin silloin heti noista perennaryhmistä jättäen jäljelle pelkän mulloksen ko. kohdille alemman kuvan havainnollistamana. 

Tässä jutussani näette ko. näkymää, kun tulppaanit olivat vielä kukassa >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 20 poikkeava kesälämpö ja sen ilmeneminen kiivaana kasvien kasvunopeutena

Tämän poiston takia ei siis osattu ajatella ollenkaan sitä, kuinka tulppaanit toimivat kukintansakin jälkeen aivan hyvänä kasviestetiikkana vielä varsin hyvin vihreinä säilyvien pelkkien lehtiensä avulla!

Tämän oleellisuuden käyttämättä jättäminen ja siitä aiheutunut kasviestetiikan vajaus korostui tällä paikalla erityisesti, koska samalla jäykän orjallisesti juututtiin noudattamaan tuota kesäkukkien ulosistuttamisen hallanvaarasääntöä, jolloin nuo kesäbegoniat istutettiin tuolle paikalle vasta tämän päättyvän viikon 24 aikana. 

Niinpä toukokuun lopusta alkaen tällä paikalla tuo sipulikukka- ja kesäkukka-ajan välinen mulloksellinen luppoaika muodostui jopa reilunkin kahden viikon mittaiseksi aivan turhaan! Se on tuollaisella hoitoluokitukseltaan mitä ilmeisimmin parhaaseen ykkösluokkaan kuuluvalla puistoalueella aivan liikaa!

Nimittäin tätä luppoaikaa olisi voitu aivan hyvin pienentää ainakin kahdella vaihtoehtoisella tavalla tämän kertaisen kasvukauden etuaikaisuudessa >> Yhtäältä nuo tulppaanit olisi voitu jättää paikoilleen pidemmäksi aikaa ja poistaa vasta juuri ennen kesäkukkaistuttamista. Toisaalta kesäkukkaistuttamista olisi voitu aikaistaa paljon luopumalla tuon hallanvaarasäännön orjallisesta noudattamisesta. 

Jopa jo toukokuun viimeisellä viikolla kesäkukkaistuttaminen olisi voitu suorittaa ko. kohdalla, kun tiedossa oli jo silloin seuraavan viikon puolelle turvallisesti jatkunut hyvin lämmin säätyyppi. Lisäksi toisaalta, kun olisi osattu havainnoida tälläkin paikalla pienilmastolliset lieventävät tekijät hallanvaaran suhteen >> Tuo viereinen Vanajavesi on hallanvaaraa lieventävä elementti ja etenkin tänä vuonna sen lämmettyä jo kesäkuun aluksi hellesäissä hyvin lämpimäksi sen myötä tuo pienilmastollinen vaikutus päti hyvin korostuneesti. Hallanvaaraa ei olisi joka tapauksessa ollut merkitsevästi. Tällainen pienilmasto-olojen vuosittainen vaihtelukin voi olla oleellinen tarkasteltava seikka.

Tällaiset pienilmastolliset tarkastelut ovat silti normaalistikin usein yllättävän tärkeitä ja niiden kieltä ymmärtämällä voidaan kasviestetiikan luomisessa olla hyvinkin luovia ja kahlitsevista säännöistä poikkeavia. 

Suomen kulttuurillisessa ilmapiirissä on kuitenkin tässäkin se paha vika, että kahlitseviin sääntöihin takerrutaan aivan liian hanakasti suorastaan missä tahansa asiassa ja katsannossa. Se ei ole myöskään puisto- ja puutarhakulttuurin piirissä kasvillisuuden käytössä mikään meriitti. Se on typerä ongelma, mistä pitää vapautua eroon luovasti ja kyseenalaistavasti!

Tuo hallanvaarasääntö koskeekin oikeastaan lähinnä juuri vain niitä kasvatusalueita, jotka ovat hallanarimpia, kuten alavat ja aukeat alueet mm. savimailla. Siellä se sääntö on tarpeellinen. Ei kuitenkaan pienilmastollisesti edullisilla urbaaneilla alueilla tai esim. suojaavan ylispuuston alla ja lämpimillä ylänkö- / rinnepaikoilla. Myös koko Suomen mittakaavan alueellisten erojen löytäminen on tärkeä osa-alue näissä kasvupaikkaerojen pohtimisissa.

Tässä hallanvaarakatsannossa on mielenkiintoista tarkastella kesäkukkien suhteen myös suosituksi tulleiden kukkakorien käyttöä, koska nehän sijoitetaan aina hallanvaaran ulottumattomiin yli / n. 5 metrin korkeuksiin tolpissa ja valaisinpylväissä. Hallavaarahan on aina vain maanpinnassa kasvatettavien kasvien ongelma. Nimittäin touko-kesäkuun vaihteen tienoilla varsinkin Etelä-Suomessa pakkaslukemat yli 2 metrin korkeudella ovat jo käytännössä olematon äärimmäisyys eikä siten kukkakoriviljelyssä ollenkaan oleellinen tarkasteltava enää silloin. 

Hämeenlinnassakin on monena vuotena ollut paljon näitä kukkakoreja esim. keskustorilla (Ylätorilla) ja kävelykatu "Reskalla". Vaan mitäpä Hämeenlinnassa tapahtui niiden laittamisessa paikoilleen tänä(kin) vuonna? 

No, tuota hallanvaarasääntöä päädyttiin noudattamaan niidenkin suhteen orjallisesti ja ne laitettiin siten paikoilleen vasta tämän päättyvän viikon 24 aikana, vaikka ne olisi voitu aivan hyvin laittaa paikoilleen vaikkapa jo toukokuun viimeisellä viikolla tai jopa aikaisemminkin.

Selkeä kasviestetiikan hukkaamistilanne oli siis tämäkin ja korostuneesti! 


Hyvä esimerkki sipulikukka- ja kesäkukka-ajan sommittelemisesta keskenään ajallisesti oikein:
















Parisen päivää aikaisemmin istutettuja mukulabegonioita (Begonia tuberhybrida "Multiflora" -ryhmä) kuvattuna sunnuntaina 9.6.2013 Hämeenlinnan pääkirjaston edustalla.

















Lehtiestetiikkana kukintansa jälkeen säilytettyjä darwintulppaaneita (Tulipa "Red Apeldoorn") kuvattuna sunnuntaina 2.6.2013 Hämeenlinnan pääkirjaston edustalla.

















Täydessä kukassa olleita darwintulppaaneita (Tulipa "Red Apeldoorn") kuvattuna lauantaina 25.5.2013 Hämeenlinnan pääkirjaston edustalla.


Tässä tapauksessa touko- ja kesäkuun aikana hoidettiin ylempänä olevaa esimerkkiä paljon paremmin tuon sipulikukka- ja kesäkukka-ajan välinen vaihtotilanne >> Ensinnäkin tulppaaneiden kukinnan jälkeistä pelkkää lehtivaihetta jätettiin esille keskimmäisen kuvan havainnollistamana. Toisekseen kesäkukat istutettiin paikoilleen varhaisemmin, jolloin näiden eri kasvien välinen mulloksellinen luppoaika jäi korkeintaan vain pariin - kolmeen päivään; en tosin ollut seuraamassa tarkkaan sitä, kuinka tulppaanipoiston ja kesäkukkalaiton välisen ajan kävi. Kuvauspäivämäärien mukaan se ei ollut kuitenkaan pitkä. 

Huomatkaapa muuten alimman kuvan havainnollistama tulppaanien hyvin korostunut estetiikka kesäkukka-aikaa ennakoivana upeana kaunistuksena.


Sipulikukka-ajan vaihtumisessa kesäkukka-ajaksi molempien limittäinen sommittelu yhdistelmäestetiikkana:
















Esimerkillinen kesäkukkaryhmä sipulikukka-ajan ja kesäkukka-ajan välisenä vaiheittaisena yhdistelmäsommitteluna kuvattuna torstaina 13.6.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tässä viimeisessä esimerkissä nähdään sitä, kuinka sipulikukka-aikaa ja kesäkukka-aikaa voidaan aivan hyvin limittää keskenään yhdistelmäksi siirryttäessä vaiheittain ensimmäisestä toiseen kauteen. Se mahdollistaa kasviestetiikan monipuolisen hyödyntämisen >> Tuossa sisemmässä ringin kohdassa tulppaanien kukinnan jälkeinen pelkkä lehtivaihe on aivan erinomainen täydentävä elementti, ennenkuin kesäkukkien istuttamisessa on edistytty kunnolla. 

Tämänlainen ratkaisumalli kasviestetiikan luomisen maksimaalistamisessa on hyvä keino esim. silloin, kun kasvien tuottamisessa istutettavaksi on logistiikkaongelmia. Esim. kesäkukkien kasvattamisessa on pahaa viivettä tai tukkutuottaja / kasvihuoneyrittäjä ei pysty tarjoamaan materiaaliaan ajoissa istutettavaksi. Tällöin korvaavan kasviestetiikan säilyttäminen esim. tulppaanin lehtinä on oiva keino kiertää sitä ongelmaa kohteessa.

Tuossa Hämeenlinnan ylimmän havainnollistuksen pitkittyneessä mullosvaiheessa näiden eri kukkavaiheiden välissä saattoi toki olla tällaistakin ongelmaa, mutta silloin olisi juuri pitänyt osata hyödyntää tämän viimeisen esimerkin kaltaisesti tulppaanien pelkkää lehtivaihetta.


Kasviestetiikka ja reaalitalouden rappiokierre:

Kasvien kasvattamisen / tuottamisen logistiikkaongelmien esiintyminen voi toisaalta olla merkki juuri siitä reaalitalouden rappiosta, joka etenee täällä Suomessakin rahataloustotalitarismin ikeessä. Voi olla nimittäin aivan todennäköisesti niinkin, että esim. sekä taimistoviljelijöitä / kasvihuoneviljelijöitä että puistotyöntekijöitä ei ole ollut reaalitalousrappiossa varaa palkata riittävästi. 

Siinä silloin kummassakin päässä ko. kasviestetiikan luomista tulee ongelmatilanteita >> Ensimmäisessä vaiheessa kasvihuoneviljelyssä ei ole mahdollista tuottaa kasveja riittävän paljon ja riittävän nopeasti istutustarpeita varten. Toisessa vaiheessa kukkien istuttajiksi on puolestaan liian vähän väkeä, jolloin kuntien - kaupunkien / yrityksien puisto-osastoilla työmäärien jakamisessa kaikkien tehtävien kesken on tehtävä ankaraa kompromissia ja karsintaa, mistä on seurauksena mm. kasviestetiikan laadun heikkenemistä puistokohteissa. Lähivuosina saattaakin olla vaarana, että tilanteet kasvillisuuden käytössä ja hoidossa huononevat viheralueillamme paljon lisää?...

Tätä täytyykin tarkkailla yhtenä reaalitalousolosuhteiden indikaattorina tulevina vuosina, mikäli taloususkonnollisia tuhoilmiöitä ei saada länsimaissa ja Suomessa kuriin. 

Toisaalta näissä kasviestetiikan luomisprosesseissa kuvatun ja muunkin logistiikan säätämistä paremmaksi pitäisi silti pohtia; olisi tarpeen nimenomaan säätää tämän kesäkukkalogistiikan alkupäässäkin kasvien tuottamista aikaisemmaksi, kun samalla loppupäässä istutustarpeita pohditaan säädettäväksi aikaisemmaksi ehdottamaani tapaan. 

Tuon hallanvaarasäännön könttämäisen orjallisesta noudattamisesta luopuminen vaatii sellaistakin muutosta kokonaisvaltaisesti. Siinä on uskallettava kyseenalaistaa tarpeettomiksi katsottavat säännöt ja rajoitteet riittävän rohkeasti muutoksia varten. 

Se on luovuutta ja hyväksi ihmisyyden hyvinvoinnille kasviestetiikan psykologisten vaikutusten parantamisena!

No comments: