Kasvukauden alkaminen on ollut itse asiassa jo viime viikosta alkaen ajankohtaista Etelä-Suomessa, mutta sen alkamisen tarkkaan määrittämiseen on liittynyt tänä keväänä erikoisia ongelmia. Niistä osaa esiintyy vain harvoin, mutta toisaalta muita piirteitä havaitaan joka kevät kasvukauden alkamisen määrittämistä vaikeuttavina seikkoina. Niinpä päätin analysoida tämän kevään osalta tätä ongelmavyyhtiä tässä tarkemmin.
Tämä kasvukauden alkamista osoittava analyysini on myös vihje siitä, että aloitan taas viime vuodelta tutun Viikon kasvivalokuva -sarjani julkaisun tänä vuonna jo tämän kuluvan viikon osalta eli myöhemmin tänään sunnuntaina siihen tulee jo ensimmäinen kasviesittelyosa! Sitä varten kävinkin jo tämän viikon torstaina Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vuoden ensimmäisen kerran haalimassa mm. siihen valokuvamateriaalia...
Tässä on viime vuoden koko Viikon kasvivalokuva -sarjasta tekemäni kooste: Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Kasvukauden alkamisen meteorologisena eli termisenä määritelmänä on pidetty perinteisesti sitä, että silloin vuorokauden keskilämpötilojen on alettava olla pysyvästi yli +5 asteessa. Tässä on kuitenkin huomattava seuraavaa; vain harvoin käy niin, että tuo määritelmä saavutetaan yhdellä kertaa lopullisesti ensimmäisestä päivästä lukien. Eli monena keväänä voi käydä yleensä niin, että yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja alkaa tulemaan aluksi katkonaisesti parin - kolmen päivän sarjoissa esim. kahteen osaan jakautuneena ennen pysyvää yli +5 asteen lämpöä.
On kuitenkin huomattava kasvien todellisiin kasvuunlähtöreaktioihin nähden se, että lämpösumman kertyminen kattaa vahvasti jo myös nuo katkonaiset yli +5 asteen päiväsarjat varsin yleisesti. Tietyt kasvun kehitystapahtumat saavuttuvat sekä luonnossa että puutarhoissa jo ensimmäisistä lämpösumman kertymisistä alkaen oli kyseessä kuinka katkonainen sarja +5 asteen ylityksiä tahansa.
Tänä keväänä sattui kuitenkin hyvin erikoinen tilanne viime viikolla: Nimittäin ensimmäinen päiväsarja yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja sattui limittäin samaan aikaan lumien pääsulamisen kanssa. Itse en edes muista, koska viimeksi olisi tapahtunut näin selkeä limittäisyys näiden suhteen. Tämä oli vahvasti seurausta paksun lumipeitteen säilymisestä poikkeuksellisen pitkään kylmien säiden venyttyä viikolle 15 saakka.
Tuohon perinteiseen termiseen määritelmään onkin liitetty kriteeri lumipeitteen suhteen niin, että kaikkien lumien olisi muka oltava sulanut pois ennen kuin määritelmä voidaan katsoa toteutumiskelpoiseksi. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia >> Nimittäin tuo viikon 16 limittäisyystilanne havainnollisti sen, että huolimatta maaston poikkeavasta lumisuudesta kasvutapahtumat alkoivat siltikin kehittymään esille lämpösumman kertymisen mukaan varsin hyvin.
Esim. totesin ko. viikolla Espoossa nurmikoiden vihertyneen lumesta ensimmäisenä vapautuneilla paikoilla huomattavan paljon jopa vain 2 - 3 päivässä ja samalla krookukset (Crocus sp.) olivat aloittaneet kukintaansa ja esim. tuomissa (Prunus padus) silmut olivat selvästi turvonneet ja terttuseljoissa (Sambucus racemosa) osin avautuneetkin. Tämä ei ollutkaan ihme, sillä vuorokauden keskilämpötilat olivat ko. viikolla ainakin 2 - 4 päivänä yli +5 astetta ja öisin oli myös pakkasettoman leutoa >> Viikon 16 sää vuonna 2013: Tavanomaista leudompaa, tuulista ja runsaspilvisen epävakaista; viikonloppuna normaalilämpöisen aurinkoista (Kaksi päivitystä!).
Aidot kasvutapahtumat ilmenivät siten jo lumien seassakin, mutta ymmärrettävästi tavanomaista spatiaalisemmin eli paikallisemmin. Lisäksi viivettä normaalimpaan tilanteeseen ja lämpösumman tavanomaisempaan kertymisen alkamiseen verrattuna varmasti oli jonkin verran havaittavissa.
Silti ainakin spatiaalisesti kasvukausi voitaisiin määritellä alkaneeksi Etelä-Suomessa etenkin vähälumisimmilla alueilla joko maanantaista (15.4.) tai tiistaista (16.4.) lähtien ja runsaslumisilla alueilla keskiviikosta (17.4.) alkaen viime viikolla, mutta näiden lumitilanteiden kanssa rajanveto kasvukauden alkamiselle tarkkaan on siis ongelma.
Yksi sääntö kasvukauden alkamiselle lumien pääsulamisen kanssa yhtäaikaa voisi olla se, että sulamispälveytymisen kuuluisi olla yli 50 % kattavaa. Avoimilla alueilla (Kuten niityillä, nurmikoilla ja pelloilla) sulaminen on kuitenkin eri nopeudella tapahtuvaa kuin metsissä ja syvässä varjossa. Pohjoisrinnemetsissähän voi erityisen runsaslumisen talven jälkeen olla paikoin lunta vielä raidan (Salix caprea) kukinnan aikaan eli siis kasvukauden ollessa jo selvästi alkanut.
Lumipeitteen luonteeseen kuuluukin keväällä sulamiskaudella juuri se, että sen paksuus ja rakenne vaihtelee erittäin paljon pienilmastollisten ja maastollisten erojen mukaan; esim. etelärinteetkin sulavat paljon aikaisemmin lumettomiksi kuin pohjoisrinteet. Kaiken lumen - osittaisen lumen sulamiselle rajanveto keväällä onkin hyvin epämääräistä etenkin juuri runsaslumisen talven perään, kuten tänä vuonna.
Tällaisen lumipeitteen pälveytymisastetarkastelun liittäminen mukaan kasvukauden alkamismäärittämiseen aiheuttaisi tietenkin spatiaalisen tarkastelun korostumisen hyvin pienipiirteiseksi ja monimutkaiseksi etenkin, jos tarkastelun rakeisuus muodostettaisiin jopa pelto- tai nurmikkotasolle. Se voisi aiheuttaa lisäongelmia määrityshahmottamisiin paikallisten erojen muodostumisena tilkkutäkkimäiseksi sopaksi. Yhtäältä tälläinen ekstramäärittäminen kuvaisi reaalitilannetta paremmin maastossa, mutta olisi toisaalta liian pienipiirteistä määrityssotkua...
Siksi ehdotankin alustavasti seuraavaa huomioiden samalla joka tapauksessa myös noiden katkonaisten +5 asteen ylittävien päiväsarjojen mahdollisuudet keskilämpötiloissa ja lämpösumman kertymään alkamisessa >>
Voitaisiin luoda perinteisen kasvukauden alkamismäärityksen ohelle ainakin kaksi kasvukauden esiastetta kuvaavaa määritelmää, jolloin saavutaan ikään kuin täyteen kasvukauteen välitilojen kautta silloin, kun siihen on tarve. - Kuten juuri tänä keväänä erityisesti.
Eli >> Ensimmäinen määritelmä kattaisi samanaikaisen limittäisyyden lumien pääsulamisen ja ensimmäisten lämpösummakertymien kanssa; lämpösummakertymän laskeminen tapahtuu siis normaalistikin niin, että aletaan summaamaan vuorokausikeskilämpötiloissa +5 asteen ylittäviä osia päivittäin yhteen. Tämä kuvaa termisen kasvukauden edistymisen astetta ja kasvillisuuden kasvutapahtumien kehitysvaiheet ovat sen kanssa yhteneviä kasvien kasvunopeuden noudattaessa lämpömäärän suuruutta >> Mitä lämpimämpää, niin sitä nopeampi kasvu.
Tämä määritelmä voitaisiin osoittaa karttatarkasteluna siten, että hahmotetaan ensin lumipeitteen pälveytymisen aste skaalalla 25 - 75%. Nykyisellä satelliittitekniikalla luulisi olevan helppoa rajata yleinen alue kartalta, jossa tuon välin pälveytyneisyys toteutuu kunakin päivänä. Tarkastelun rakeisuus voitaisiin rajata sopivasti niin, että pälveytymisen aste liitetään joko maakunta- tai kuntatasolle; mikä esim. on Mäntsälän kunnan lumipeitteen pälveytymisaste kunakin päivänä.
Alle 25% pälveytynyt alue olisi vielä täyden lumipeitteen alue ja siten vielä hylätty kasvukauden alkamismäärittelyistä ja yli 75% pälveytynyt alue voitaisiin todeta jo periaatteessa kokonaan sulaneeksi ja siten vapaasti otettavaksi kasvukauden varsinaisen alkamisen määrittämiseen ilman lumipeitteen rajoittamaa tällaista esiastevaatimusta.
Sitten tuolle 25 - 75% pälveytyneelle lumialueelle katsotaan karttamäärittelynä, josko siinä olisi tapahtunut +5 asteen ylittäviä vuorokausikeskilämpötiloja ko. pälveytymisasteen aikana. Tällä alueella kasvukauden ko. tavalla alkaminen nimettäisiin vaikkapa esiastetermillä "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi".
Noille katkonaisille yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötilojen päiväsarjatilanteille voitaisiin samoin määrittää esiasteinen kasvukauden alkamistila; määritetään kartalla kokonaisuus alueina, joissa katkonaisuutta on tapahtunut yhtenevällä tavalla (Kuten esim. 3 päivää yli +5 astetta ja sitten keskeytys) ja nimetään sillä alueella sellainen vaikkapa termillä "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi".
Sitten näistä kahdesta määrityksestä voi seurata tilanne juuri tämän vuoden kevään mukaisesti niin, että molemmat esiastetilat sattuvat samaan aikaan nekin limittäin; esim. viime viikolla oli sekä "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" että "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" limittäin.
Tämä erikoistilanne voitaisiin määritellä myös karttatarkasteluna niin, että rajataan alue, jossa molemmat ovat toteutuneet samaan aikaan; tuloksena olevalla alueella kasvukauden esiastetta voidaan pitää kaikkein vähäisimpänä ja siten sillä alueella voitaisiin hylätä kasvukauden alkamisen määrittely kokonaankin, mutta tietyn kasvitarkastelun jälkeen. Esim. helpoimmin niin, että kasvukauden ko. esiaste on toteutunut, jos lepät (Alnus sp.) ovat ehtineet aloittamaan ko. alueella ko. aikana kukinnan ja jos ei, niin toteutumaa ei ole tapahtunut.
Nämä kasvukauden esiastemääritelmät voitaisiin kuitenkin liittää varsinaisen kasvukauden alkamiseen mukaan ja siten niiden parista pitäisi jo alkaa laskea lämpösumman kertymistä. Näihin kasvukauden alkamisen esiasteisiin voitaisiin täten suhtautua niin, että ne olisivat kasvukauden alussa vain erimuotoisia puutteita täysinäisestä kasvukaudesta; "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" isompi puute kuin "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi". Niiden molempien limittymä olisi lisäksi tulkinnallinen rajatapaus suurimpana puutteena.
Näistä mainittaisiin alaindeksisesti kasvukauden alkua kuvatessa tarvittaessa (Joka kevät ja joka paikassa ei olisi kuitenkaan tarvetta) >> Esim. tänä vuonna 2013 kasvukausi alkoi Espoon Tapiolassa keskiviikkona 17.4. lumipeitteen pälveytymisen saavutettua yli 25% asteen, mutta se sisälsi ko. viikolla pe saakka "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" -puutteen ja sen jälkeen tälle kuluvalle viikolle 17 saakka ilmeisesti lisäksi "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" -puutteen em. puutteen perään muttei limittyvästi, kun lumipeite oli jo sulanut lähes kokonaan viikon 16 loppuun mennessä... Nämä olisivat siis lopulta vain kasvukauden alun tilannetta kuvaavia lisämääreitä.
Lisämääreinä ne kertoisivat juuri siitä, kuinka kasvien kasvun lähtö tapahtui reaalisesti maastossa verrattuna juuri lämpösumman kertymiseen ensimmäisestä yli +5 asteen vuorokausilämpötilasta alkaen >> Tuo "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" -indeksi kertoisi esim. sen, että nurmikoiden kasvu lähti tapahtumaan poikkeuksellisen spatiaalisesti vielä olemassa olleen laikuttaisen lumipeitteen takia. Tuo "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" -indeksi kertoisi puolestaan sen, että kasvukauden alussa oli tiettyihin kasvuun lähteneisiin lajeihin vaikuttanutta viileyttä huomattavasti; esim. esimmäisenä kukkivat sipulikasvit joutuivat venyttämään kukintaansa tavanomaista selvästi pidempään.
Kasvien ensikasvutapahtumien havainnointi voidaan joka tapauksessa ottaa tärkeimmäksi ohjenuoraksi kasvukauden alun määrittämisessä ja siinä havaitaan aina joka kevät juuri se, kuinka samat tietyt ensimmäisenä kasvuun lähtevät lajit reagoivat selvästi jo kaikkein ensimmäisimpiinkin +5 asteen ylittäviin vuorokausikeskilämpötiloihin. Jotkut lajit alkavat selvästi kasvaa jopa jo ennen sitäkin, kuten juuri varhaisten sipulikasvien joukossa ja puista leppien (Alnus sp.) kukinnan osalta tapahtuu välillä pikantisti.
Tyypillisesti ensimmäisenä lumesta pälveytyneillä paikoilla tällaista "etukasvua" havaitaan jo mm. eteläseinustoilla huomattavan "etuaikaisesti" ja siksi vielä alle 25% pälveytynyt olisi liian pieni tarkasteltavan alan sulamisaste em. esiastemäärittämiseen. Sen sijaan tuo 25 - 75% pälveytynyt olisi jo sopivan yleinen sulamisaste, jossa ensikasvutapahtumat näkyvät jo selkeästi monilla kasvupaikkatyypeillä eikä vain yksittäisillä paahdepaikoilla.
Filosofiselta kannalta katsottuna tässä lopuksi voidaan pohtia sitä, että kasvukauden alkamisen määrittäminen tulee tietenkin juuri ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen piiriin kuvaamaan siinä suhteessa tapahtuvaa muutosta kevät -nimisen vuodenajan kuluessa. Siksi siinä vuorovaikutuksessa juuri ihmisten asutuskeskittymissä, taajamissa - urbaaneilla alueilla kasvukauden alkaminen onkin pikanteinta ja kasvien ensikasvun havaitseminen oleellinen muoto havaita kasvukauden alkaminen. Varsinkin rakennettujen alueiden puistoissa ja pihoissa tämä on selvää, missä varhaisia kasvutapahtumia sisältäviä viljeltyjä lajeja on paljon.
Siksi kasvukauden alkamisen kasvihavaintopohjana ei saisi olla pelkästään vain Suomen luonnonvarainen lajisto tai vain maaseutuympäristö, vaan on ymmärrettävä tämänlaisten määrittelyiden olevan filosofisesti juuri ihmisen itselleen tekemää maailman hahmottamista sisäistääkseen itsensä suhteessa luontoon vuorovaikutteisesti. Myös kaupunkien puistot ja puutarhat ovat omansalaista luontoa; niissä kevät ja kasvukauden alku näkyy ihmisille monesti kaikkein selvimmin.
Luonto yleensä ei tavallaan "välitä" ihmisen tekemistä määrittelyistä, mutta ihmisyydessä eurooppalaisen uuden ajan mukainen yksilöllisen eriytymisen sopivasti kokeva kartesiolainen Subjekti mieltää näiden(kin) määrittelyiden kautta itsensä yhä paremmin osana Objektivoituvaa todellisuutta, joka on myös ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa sen "suhteen" parantamista; osaltaan luonnontieteiden edistymistä...
Tästä voisin jatkaa pohdintaa pidemmällekin ja myös verrata tätä kirjoitustani jo aikaisemminkin samasta aiheesta kirjoittamaani, mutta säästän lisää myöhemmäksi ja toiseen kertaan...
Tämä kasvukauden alkamista osoittava analyysini on myös vihje siitä, että aloitan taas viime vuodelta tutun Viikon kasvivalokuva -sarjani julkaisun tänä vuonna jo tämän kuluvan viikon osalta eli myöhemmin tänään sunnuntaina siihen tulee jo ensimmäinen kasviesittelyosa! Sitä varten kävinkin jo tämän viikon torstaina Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vuoden ensimmäisen kerran haalimassa mm. siihen valokuvamateriaalia...
Tässä on viime vuoden koko Viikon kasvivalokuva -sarjasta tekemäni kooste: Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Kasvukauden alkamisen meteorologisena eli termisenä määritelmänä on pidetty perinteisesti sitä, että silloin vuorokauden keskilämpötilojen on alettava olla pysyvästi yli +5 asteessa. Tässä on kuitenkin huomattava seuraavaa; vain harvoin käy niin, että tuo määritelmä saavutetaan yhdellä kertaa lopullisesti ensimmäisestä päivästä lukien. Eli monena keväänä voi käydä yleensä niin, että yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja alkaa tulemaan aluksi katkonaisesti parin - kolmen päivän sarjoissa esim. kahteen osaan jakautuneena ennen pysyvää yli +5 asteen lämpöä.
On kuitenkin huomattava kasvien todellisiin kasvuunlähtöreaktioihin nähden se, että lämpösumman kertyminen kattaa vahvasti jo myös nuo katkonaiset yli +5 asteen päiväsarjat varsin yleisesti. Tietyt kasvun kehitystapahtumat saavuttuvat sekä luonnossa että puutarhoissa jo ensimmäisistä lämpösumman kertymisistä alkaen oli kyseessä kuinka katkonainen sarja +5 asteen ylityksiä tahansa.
Tänä keväänä sattui kuitenkin hyvin erikoinen tilanne viime viikolla: Nimittäin ensimmäinen päiväsarja yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötiloja sattui limittäin samaan aikaan lumien pääsulamisen kanssa. Itse en edes muista, koska viimeksi olisi tapahtunut näin selkeä limittäisyys näiden suhteen. Tämä oli vahvasti seurausta paksun lumipeitteen säilymisestä poikkeuksellisen pitkään kylmien säiden venyttyä viikolle 15 saakka.
Tuohon perinteiseen termiseen määritelmään onkin liitetty kriteeri lumipeitteen suhteen niin, että kaikkien lumien olisi muka oltava sulanut pois ennen kuin määritelmä voidaan katsoa toteutumiskelpoiseksi. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia >> Nimittäin tuo viikon 16 limittäisyystilanne havainnollisti sen, että huolimatta maaston poikkeavasta lumisuudesta kasvutapahtumat alkoivat siltikin kehittymään esille lämpösumman kertymisen mukaan varsin hyvin.
Esim. totesin ko. viikolla Espoossa nurmikoiden vihertyneen lumesta ensimmäisenä vapautuneilla paikoilla huomattavan paljon jopa vain 2 - 3 päivässä ja samalla krookukset (Crocus sp.) olivat aloittaneet kukintaansa ja esim. tuomissa (Prunus padus) silmut olivat selvästi turvonneet ja terttuseljoissa (Sambucus racemosa) osin avautuneetkin. Tämä ei ollutkaan ihme, sillä vuorokauden keskilämpötilat olivat ko. viikolla ainakin 2 - 4 päivänä yli +5 astetta ja öisin oli myös pakkasettoman leutoa >> Viikon 16 sää vuonna 2013: Tavanomaista leudompaa, tuulista ja runsaspilvisen epävakaista; viikonloppuna normaalilämpöisen aurinkoista (Kaksi päivitystä!).
Aidot kasvutapahtumat ilmenivät siten jo lumien seassakin, mutta ymmärrettävästi tavanomaista spatiaalisemmin eli paikallisemmin. Lisäksi viivettä normaalimpaan tilanteeseen ja lämpösumman tavanomaisempaan kertymisen alkamiseen verrattuna varmasti oli jonkin verran havaittavissa.
Silti ainakin spatiaalisesti kasvukausi voitaisiin määritellä alkaneeksi Etelä-Suomessa etenkin vähälumisimmilla alueilla joko maanantaista (15.4.) tai tiistaista (16.4.) lähtien ja runsaslumisilla alueilla keskiviikosta (17.4.) alkaen viime viikolla, mutta näiden lumitilanteiden kanssa rajanveto kasvukauden alkamiselle tarkkaan on siis ongelma.
Yksi sääntö kasvukauden alkamiselle lumien pääsulamisen kanssa yhtäaikaa voisi olla se, että sulamispälveytymisen kuuluisi olla yli 50 % kattavaa. Avoimilla alueilla (Kuten niityillä, nurmikoilla ja pelloilla) sulaminen on kuitenkin eri nopeudella tapahtuvaa kuin metsissä ja syvässä varjossa. Pohjoisrinnemetsissähän voi erityisen runsaslumisen talven jälkeen olla paikoin lunta vielä raidan (Salix caprea) kukinnan aikaan eli siis kasvukauden ollessa jo selvästi alkanut.
Lumipeitteen luonteeseen kuuluukin keväällä sulamiskaudella juuri se, että sen paksuus ja rakenne vaihtelee erittäin paljon pienilmastollisten ja maastollisten erojen mukaan; esim. etelärinteetkin sulavat paljon aikaisemmin lumettomiksi kuin pohjoisrinteet. Kaiken lumen - osittaisen lumen sulamiselle rajanveto keväällä onkin hyvin epämääräistä etenkin juuri runsaslumisen talven perään, kuten tänä vuonna.
Tällaisen lumipeitteen pälveytymisastetarkastelun liittäminen mukaan kasvukauden alkamismäärittämiseen aiheuttaisi tietenkin spatiaalisen tarkastelun korostumisen hyvin pienipiirteiseksi ja monimutkaiseksi etenkin, jos tarkastelun rakeisuus muodostettaisiin jopa pelto- tai nurmikkotasolle. Se voisi aiheuttaa lisäongelmia määrityshahmottamisiin paikallisten erojen muodostumisena tilkkutäkkimäiseksi sopaksi. Yhtäältä tälläinen ekstramäärittäminen kuvaisi reaalitilannetta paremmin maastossa, mutta olisi toisaalta liian pienipiirteistä määrityssotkua...
Siksi ehdotankin alustavasti seuraavaa huomioiden samalla joka tapauksessa myös noiden katkonaisten +5 asteen ylittävien päiväsarjojen mahdollisuudet keskilämpötiloissa ja lämpösumman kertymään alkamisessa >>
Voitaisiin luoda perinteisen kasvukauden alkamismäärityksen ohelle ainakin kaksi kasvukauden esiastetta kuvaavaa määritelmää, jolloin saavutaan ikään kuin täyteen kasvukauteen välitilojen kautta silloin, kun siihen on tarve. - Kuten juuri tänä keväänä erityisesti.
Eli >> Ensimmäinen määritelmä kattaisi samanaikaisen limittäisyyden lumien pääsulamisen ja ensimmäisten lämpösummakertymien kanssa; lämpösummakertymän laskeminen tapahtuu siis normaalistikin niin, että aletaan summaamaan vuorokausikeskilämpötiloissa +5 asteen ylittäviä osia päivittäin yhteen. Tämä kuvaa termisen kasvukauden edistymisen astetta ja kasvillisuuden kasvutapahtumien kehitysvaiheet ovat sen kanssa yhteneviä kasvien kasvunopeuden noudattaessa lämpömäärän suuruutta >> Mitä lämpimämpää, niin sitä nopeampi kasvu.
Tämä määritelmä voitaisiin osoittaa karttatarkasteluna siten, että hahmotetaan ensin lumipeitteen pälveytymisen aste skaalalla 25 - 75%. Nykyisellä satelliittitekniikalla luulisi olevan helppoa rajata yleinen alue kartalta, jossa tuon välin pälveytyneisyys toteutuu kunakin päivänä. Tarkastelun rakeisuus voitaisiin rajata sopivasti niin, että pälveytymisen aste liitetään joko maakunta- tai kuntatasolle; mikä esim. on Mäntsälän kunnan lumipeitteen pälveytymisaste kunakin päivänä.
Alle 25% pälveytynyt alue olisi vielä täyden lumipeitteen alue ja siten vielä hylätty kasvukauden alkamismäärittelyistä ja yli 75% pälveytynyt alue voitaisiin todeta jo periaatteessa kokonaan sulaneeksi ja siten vapaasti otettavaksi kasvukauden varsinaisen alkamisen määrittämiseen ilman lumipeitteen rajoittamaa tällaista esiastevaatimusta.
Sitten tuolle 25 - 75% pälveytyneelle lumialueelle katsotaan karttamäärittelynä, josko siinä olisi tapahtunut +5 asteen ylittäviä vuorokausikeskilämpötiloja ko. pälveytymisasteen aikana. Tällä alueella kasvukauden ko. tavalla alkaminen nimettäisiin vaikkapa esiastetermillä "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi".
Noille katkonaisille yli +5 asteen vuorokausikeskilämpötilojen päiväsarjatilanteille voitaisiin samoin määrittää esiasteinen kasvukauden alkamistila; määritetään kartalla kokonaisuus alueina, joissa katkonaisuutta on tapahtunut yhtenevällä tavalla (Kuten esim. 3 päivää yli +5 astetta ja sitten keskeytys) ja nimetään sillä alueella sellainen vaikkapa termillä "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi".
Sitten näistä kahdesta määrityksestä voi seurata tilanne juuri tämän vuoden kevään mukaisesti niin, että molemmat esiastetilat sattuvat samaan aikaan nekin limittäin; esim. viime viikolla oli sekä "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" että "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" limittäin.
Tämä erikoistilanne voitaisiin määritellä myös karttatarkasteluna niin, että rajataan alue, jossa molemmat ovat toteutuneet samaan aikaan; tuloksena olevalla alueella kasvukauden esiastetta voidaan pitää kaikkein vähäisimpänä ja siten sillä alueella voitaisiin hylätä kasvukauden alkamisen määrittely kokonaankin, mutta tietyn kasvitarkastelun jälkeen. Esim. helpoimmin niin, että kasvukauden ko. esiaste on toteutunut, jos lepät (Alnus sp.) ovat ehtineet aloittamaan ko. alueella ko. aikana kukinnan ja jos ei, niin toteutumaa ei ole tapahtunut.
Nämä kasvukauden esiastemääritelmät voitaisiin kuitenkin liittää varsinaisen kasvukauden alkamiseen mukaan ja siten niiden parista pitäisi jo alkaa laskea lämpösumman kertymistä. Näihin kasvukauden alkamisen esiasteisiin voitaisiin täten suhtautua niin, että ne olisivat kasvukauden alussa vain erimuotoisia puutteita täysinäisestä kasvukaudesta; "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" isompi puute kuin "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi". Niiden molempien limittymä olisi lisäksi tulkinnallinen rajatapaus suurimpana puutteena.
Näistä mainittaisiin alaindeksisesti kasvukauden alkua kuvatessa tarvittaessa (Joka kevät ja joka paikassa ei olisi kuitenkaan tarvetta) >> Esim. tänä vuonna 2013 kasvukausi alkoi Espoon Tapiolassa keskiviikkona 17.4. lumipeitteen pälveytymisen saavutettua yli 25% asteen, mutta se sisälsi ko. viikolla pe saakka "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" -puutteen ja sen jälkeen tälle kuluvalle viikolle 17 saakka ilmeisesti lisäksi "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" -puutteen em. puutteen perään muttei limittyvästi, kun lumipeite oli jo sulanut lähes kokonaan viikon 16 loppuun mennessä... Nämä olisivat siis lopulta vain kasvukauden alun tilannetta kuvaavia lisämääreitä.
Lisämääreinä ne kertoisivat juuri siitä, kuinka kasvien kasvun lähtö tapahtui reaalisesti maastossa verrattuna juuri lämpösumman kertymiseen ensimmäisestä yli +5 asteen vuorokausilämpötilasta alkaen >> Tuo "lumipeitteinen etu- / esikasvukausi" -indeksi kertoisi esim. sen, että nurmikoiden kasvu lähti tapahtumaan poikkeuksellisen spatiaalisesti vielä olemassa olleen laikuttaisen lumipeitteen takia. Tuo "lämpökatkonainen etu- / esikasvukausi" -indeksi kertoisi puolestaan sen, että kasvukauden alussa oli tiettyihin kasvuun lähteneisiin lajeihin vaikuttanutta viileyttä huomattavasti; esim. esimmäisenä kukkivat sipulikasvit joutuivat venyttämään kukintaansa tavanomaista selvästi pidempään.
Kasvien ensikasvutapahtumien havainnointi voidaan joka tapauksessa ottaa tärkeimmäksi ohjenuoraksi kasvukauden alun määrittämisessä ja siinä havaitaan aina joka kevät juuri se, kuinka samat tietyt ensimmäisenä kasvuun lähtevät lajit reagoivat selvästi jo kaikkein ensimmäisimpiinkin +5 asteen ylittäviin vuorokausikeskilämpötiloihin. Jotkut lajit alkavat selvästi kasvaa jopa jo ennen sitäkin, kuten juuri varhaisten sipulikasvien joukossa ja puista leppien (Alnus sp.) kukinnan osalta tapahtuu välillä pikantisti.
Tyypillisesti ensimmäisenä lumesta pälveytyneillä paikoilla tällaista "etukasvua" havaitaan jo mm. eteläseinustoilla huomattavan "etuaikaisesti" ja siksi vielä alle 25% pälveytynyt olisi liian pieni tarkasteltavan alan sulamisaste em. esiastemäärittämiseen. Sen sijaan tuo 25 - 75% pälveytynyt olisi jo sopivan yleinen sulamisaste, jossa ensikasvutapahtumat näkyvät jo selkeästi monilla kasvupaikkatyypeillä eikä vain yksittäisillä paahdepaikoilla.
Filosofiselta kannalta katsottuna tässä lopuksi voidaan pohtia sitä, että kasvukauden alkamisen määrittäminen tulee tietenkin juuri ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen piiriin kuvaamaan siinä suhteessa tapahtuvaa muutosta kevät -nimisen vuodenajan kuluessa. Siksi siinä vuorovaikutuksessa juuri ihmisten asutuskeskittymissä, taajamissa - urbaaneilla alueilla kasvukauden alkaminen onkin pikanteinta ja kasvien ensikasvun havaitseminen oleellinen muoto havaita kasvukauden alkaminen. Varsinkin rakennettujen alueiden puistoissa ja pihoissa tämä on selvää, missä varhaisia kasvutapahtumia sisältäviä viljeltyjä lajeja on paljon.
Siksi kasvukauden alkamisen kasvihavaintopohjana ei saisi olla pelkästään vain Suomen luonnonvarainen lajisto tai vain maaseutuympäristö, vaan on ymmärrettävä tämänlaisten määrittelyiden olevan filosofisesti juuri ihmisen itselleen tekemää maailman hahmottamista sisäistääkseen itsensä suhteessa luontoon vuorovaikutteisesti. Myös kaupunkien puistot ja puutarhat ovat omansalaista luontoa; niissä kevät ja kasvukauden alku näkyy ihmisille monesti kaikkein selvimmin.
Luonto yleensä ei tavallaan "välitä" ihmisen tekemistä määrittelyistä, mutta ihmisyydessä eurooppalaisen uuden ajan mukainen yksilöllisen eriytymisen sopivasti kokeva kartesiolainen Subjekti mieltää näiden(kin) määrittelyiden kautta itsensä yhä paremmin osana Objektivoituvaa todellisuutta, joka on myös ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa sen "suhteen" parantamista; osaltaan luonnontieteiden edistymistä...
Tästä voisin jatkaa pohdintaa pidemmällekin ja myös verrata tätä kirjoitustani jo aikaisemminkin samasta aiheesta kirjoittamaani, mutta säästän lisää myöhemmäksi ja toiseen kertaan...
No comments:
Post a Comment