Sunday, August 05, 2012

Viikon 31 kasvivalokuva: Tuoksuherne (Lathyrus odoratus)
















Kukkimaan alkanutta tuoksuhernettä (Lathyrus odoratus) kuvattuna lauantaina 4.8.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Jatkan tälläkin kertaa aikaisemmin vähän esittelemiäni kasvityyppejä; nyt on vuorossa yksivuotinen köynnöslaji tuoksuherne (Lathyrus odoratus), jota kasvaa luonnonvaraisena villinä muotona Välimeren itäosissa, mutta etenkin Italiassa ja Sisiliassa. Tuoksuherneen viljely koristeena alkoi palermolaisen papin Franciskus Cupanin myötä, kun hän lähetti 1600 -luvun lopussa luonnonvaraisen tuoksuherneen siemeniä Hollantiin ja Englantiin.

Varsinainen tuoksuherneen lajikkeiden "teollinen" kehittely alkoi skotlantilaisen taimistoviljelijä Henry Eckfordin myötä, kun hän toi markkinoille "Bronze Prince" -lajikkeen myöhäisellä viktoriaanisella ajalla vuonna 1882. Vuoteen 1901 mennessä hänen kehittelytyönsä oli tuottanut jo yli 100 uutta lajiketta. Sittemmin etenkin juuri Britteinsaarilla tuoksuherneen lajikemäärä on ollut maailman johtavaa luokkaa, mutta nykyään näitä lajikkeita on saatavilla varsin yleisesti kaikkialla Maapallolla, missä kesä vain on riittävän pitkä kukinnan kehittymiselle ulkoviljelyssä.

Tuoksuherne eli vanhakantaisemmin hajuherne on ollut Suomessakin jo pitkään suosittu ja yleinen koristekasvi, joten tavallaan laji ei kaipaa niin paljon esittelyä kuin aikaisemmat tässä sarjassa esittelemäni harvinaiset - erikoiset kasvit. Mainittakoon kuitenkin, että kyseessä on lajikkeesta riippuen 150 ja 200 cm:n välillä pituudeltaan vaihteleva köynnös; tällaisina sateisina kesinä jopa yli 2 metrin kasvustoja voi kehittyä ja kasvu on muutenkin kuin hyvin rehevä versio ruokana tunnetusta herneestä. Yksivuotisuutensa takia laji luetaan myös ns. kausikasveihin eli kesäkukkiin. Tuoksuherneestä on myös muistettava se, että se on myrkyllinen.

Laji voidaan joko kylvää touko-kesäkuun vaihteen tienoilla suoraan kasvupaikalleen tai sitä ennen esikasvattaa kylvämällä sisätiloissa ruukkuihin (Joista ne on helppo siirtää ulkoistutukseen) huhtikuusta alkaen. Jälkimmäisessä tapauksessa kukintaa saadaan aikaistettua n. kuukaudella, jolloin se voi alkaa jo kesäkuussa. Tyypillisesti tuoksuherneen kukintahuipentuman aikaa on kuitenkin elokuu, minkä takia osaltaan otinkin tämän lajin nyt esittelyyn elokuun alettua.

Monissa hoito-ohjeissa sanotaan kukinnan pitkittyvän, jos vanhoja kukkineita osia poistetaan ennen karvaisen hernepalon kehittymistä; itse olen havainnut kuitenkin sen, että voimakkaassa kasvussa pitkin loppukesää olevat versojen kärjet tuottavat joka tapauksessa pitkään uusia kukkia syksyyn saakka, joten nyppimisen hyöty voi olla ainakin joillakin lajikkeilla melko vähäistä.

Tuoksuhernettä voidaan kasvattaa myös ilman tukea pensasmaisena kasvustona, mutta silloin yleensä on seurauksena kasvustojen epäsäännölliset kallistumiset - nojaamiset eri suuntiin. Niinpä lajia kannattaakin kasvattaa jo varhaisesta vaiheesta köynnöstukiin tuettuna, jos toivoo ns. säntillistä kasvumuotoa. Tuoksuherne on melko hallanarka, joten se kuolee syksyllä viimeistään ensimmäisissä yöpakkasissa. Ennen sitä sen lehtiin voi olla ilmaantunut härmää, joka on tällä lajilla ja lajikkeillaan melko tyypillinen vaiva kasvukauden lopulla ainakin rehevillä ja kosteilla paikoilla. Lajin hallanarkuus merkitsee myös sitä, että loppukeväällä alavilla hallanaroilla paikoilla on syytä välttää liian aikaista ulosistuttamista / -kylvämistä.

Kukkien väreiltään mitä erilaisimmat ja vaihtelevimmat mahdollisuudet tuoksuherneen lajikkeissa luovat erinomaisen värisommittelupaletin, jota voidaan hyödyntää istutuksissa esim. kahden tai kolmen eri lajikkeen ryhmäsommitteluina. Valmiita lajikesekoituksiakin on siemenkaupoista saatavissa, mutta suosittelen suunnittelemaan ja kokeilemaan itse luomalla eri väriharmonioita viljelyryhmiin.

Sitä varten tämän esittelyn mielenkiintoisin anti onkin linkkaamani sisällöt suoraan mahtaviin lajikelistauksiin, joista List of AGM sweet peas -sivusto kattaa teknistä ominaisuustietoa. Nicky's Nursery -sivustolla on puolestaan hyvin laaja listaus, jossa pääsee klikkailemaan lajikkeiden kukkakuviin ja valitsemaan sen perusteella sommitteluihin materiaalia. Samanlainen kavalkadi on tarjolla Roger Parsons Sweet Peas -sivuston katalogissa. Tuossa kuvassani oleva lajike ei ole tiedossa.

No comments: