Sunday, October 10, 2010

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Midge Ure - When The Winds Blow

Jatkan tätä musiikkisarjaa peräperää vielä toisen mokoman verran ja havainnollistan täten kontrastina tuolle Linkin Park -osalle (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Linkin Park - The Catalyst), että osattiin sitä biisinikkarien joukossa jo 25 vuotta sittenkin havainnoida maailman menosta oleellisia oligarkkieliitin saastuttamia ja meidän (vielä tuolloin) auliisti nielemiä "kehitys"linjoja. Poimintana tätä varten hoksasin vuodelta 1985 Ultravox -bändissä kunnostautuneen skotti Midge Uren biisin When The Winds Blow ensimmäiseltä soololevyltään The Gift. Biisiä ei koskaan julkaistu singlenä, joten siitä ei ole olemassa musiikkivideota. Silti onneksi Youtubesta löytyi ko. biisistä ääniraitalataus, joka on tuolla alla tuttuun tyyliin linkkinä. Ultravoxhan on myös ollut tässä musiikkisarjassani näyttävästi esillä, missä nämä kolme biisiä (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Ultravox) ovat selviä kandidaatteja NWO:n vastaisiksi taistelulauluiksi sellaisella tyypillisellä 80 -luvun alun avantgarde-tyylillä.

Tuon The Gift -levyn isoin singlehitti oli If I Was (Video), joka nousi Britannian singlelistan ykköseksi ollen Midgen uran kolmas sellainen (Kuuluisasti Ultravox missasi Vienna biisillään ykkössijan täpärästi alkuvuonna 1981). Muistan biisin Suomen TV:n silloisesta Hittimittarista ja tykkäsin siitä silloin kovasti heti tuoreeltaan. Ensimmäinen Midgen ykköshitti oli jo vuonna 1976, jolloin Midge oli sen ajan teinipopsensaation The Slik -bändin laulajana ykköshitissään Forever And Ever (Video). Toinen ykkösosuma oli vuonna 1984 hyväntekeväisyyssingle Do They Know It's Christmas? (Video) Band Aid -kokoonpanolla, jossa Midge sävelsi ja tuotti George Martinin kanssa musiikin ja Bob Geldof teki lyriikat. Midgen ura käsittää myös niinkin erilaisia bändejä kuin; Thin Lizzy (Kiertuetuuraajana vuonna 1979), The Rich Kids ja Visage.

Jatkan vielä tähän artistiasialla, sillä itse asiassa Ultravox ja Midge Ure olivat viime kesänä ajankohtaisia elämässäni. Nimittäin elokuussa Ultravox vaivautui viimein tulemaan Suomeen (Tavastiaklubille ja Turussa Karibia-klubille) ensimmäistä kertaa urallaan ja bändin fanina menin tietenkin ko. keikalle fiilistelemään. Kyseessä oli siis bändin klassinen Midge Uren aikainen suosituin kokoonpano ja keikka oli osa heidän Euroopassa tekemäänsä Return To Eden -nimistä comeback-kiertuetta. Olihan se vänkä kokemus, kun jo teininä tykkäsin bändistä ja nyt sitten näin nipun n. 60 -kymppisiä setiä veivaamassa aivan huippuaikojensa veroisesti vuosien 1980 - 85 välisiä hittejään. Niin, Ultravoxin kundit olivat jo tuolloin jonkin verran keskivertopopparia iäkkäämpiä. Ko. keikalla havaitsin yleisön keski-iäksi arviolta vähän päälle 40-v.

Itse biisistä When The Winds Blow on havainnoitava ainakin se, kuinka veitsenterävän osuvasti sen lyriikat kuvaavat tätä nykyistäkin NWO:n vyörytyksestä aiheutuvaa yhteiskunnallista haittaa! Aivan kuin Midge olisi ennakoinut tuollaista sanailua vaativien teemojen tulevan vielä joskus hyvin tärkeiksi ja ajankohtaisiksi. Ko. säkeistöissä ja kertosäkeessä ilmenevät teemat ovat juuri näitä paljon tässäkin blogissa käsiteltyjä ongelmia ja vaaranpaikkoja: Kuinka olemme valtavirtamedian informaation hämmentämiä, aivopesemiä ja kuinka samalla niin pakotettuja toimimaan Illuminatin luoman ja edelleen tiukentaman systeemin oravanpyörässä deadline-jatkumossa. Kuinka olemme niin eksyksissä toisistamme ja kuinka samalla mieliimme vaeltaa väkisinkin ko. imperiumin propaganda- ja agendavyörytystä sekoittamaan elämäämme entisestään. Kuinka olemme aluksi luottaneet "heihin" ja / tai heidän nukkepoliitikkoihinsa, mutta nyt olemme heränneet vastustamaan ja havaitsemaan siten moisen imperiumi-informaatiosuollon mediassa tyhjämieliseksi pahuudeksi. Kuinka olemme asettuneet avoimina "rajalle" odottamaan tilaisuutta muutokseen, mutta olemme silti vielä niin kiinni tässä nykysysteemin alistavan ehdollistavassa suossa. Kertosäkeessä ikään kuin vapauttavana enteenä olemme kuitenkin jo valmiit "tuulien puhallukseen". Nimittäin vallankumouksen tuulten, missä toivomme "heidän" viimein kaatuvan!

Tätä biisin sisältöä on tietenkin hyvä peilata myös sen kirjoitusajankohdan poliittisiin oloihin. Huomaamme siinä sen, että tuolloin Britanniassa oli varmaankin huipussaan Margaret Thatcherin aikainen kovien kapitalististen ja "liberaalien" arvojen ja agendojen vyörytys. NWO:n tutkimisessa olemme jo huomanneet, että juuri Margaret Thatcherin Britannia yhdessä aluksi Ronald Reaganin ja sitten heti perään paljon merkitsevämmin juuri George H. W. Bushin Yhdysvaltojen kanssa olivat keskeisinä NWO -nukkeina petaamassa petiä tälle NWO:n nykyvaiheelle. Siinä silloisen Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatshovin kanssa (Mm. Lyndon LaRouche on todennut hänet ko. Brittiläisen imperiumin agentiksi ko. prosessissa) ns. itäblokki piti alasajaa ko. kapitalistista idän valtausta varten. Nyttemmin olemme havainneet eri tavoin, että nykyinen Venäjä ei olisi yrityksestä huolimatta vieläkään kunnolla mukana tässä NWO -projektissa; mm. Georgian sota on ollut painostuskeinona.

Varmasti monella tavalla imeytyen herkkävaistoisten biisinikkarien mieliin oli varmasti jo tuolloin 80 -luvullakin tullut näitten NWO:n sävyttämien poliittisten agendojen varoitussingnaaleja materialisoituen biisilyriikoihin esim. tämän biisin tavalla. Toisaalta voidaan väittää tuolloisesta maailmantilanteesta käsin arvioituna, että tämä biisi kertoisi nimenomaan kommunismista ja sen kohta tuloillaan olleesta romahduksesta entisessä itäblokissa (Neuvostoliitto ja Varsovan liiton maat). Joka tapauksessa siitä huolimatta ko. sanoma soveltuu tähän länsimaiden nykyhetkeenkin oikein hyvin!

Musiikillisesti tämä Midgen biisi kontrastoi kiinnostavasti tuon Linkin Parkin biisin kanssa: Ensin mainittu on jälkimmäistä paljon rauhallisempi ja jopa "söpö" saundillisesti ollen varsin tyypillistä 80 -luvun syntesoijapohjaista poprockia. Lyriikat ovat jossain mielessä kuitenkin jopa rankempia Midgen biisissä. Tässä havaitaankin oiva tehokeino ajaa sisältöä kansan pariin: Puetaan se kivaan muottiin, jolloin sitä on helpompi niellä ja sisältö tulee sen takia omaksutuksi sutjakammin. Tässä musiikkisarjassani toinen hyvä esimerkki tästä on Manic Street Preachersin biisi If You Tolerate This Your Children Will Be Next (Video). Kaunista popmusiikkia suorasukaisilla punksanoituksilla tavallaan :) Tässä mielessä Linkin Parkin dystooppinen meuhkaaminen on turhan luotaantyöntävää. Tosin se voi olla toisella tavalla tehokkaampaa vedotessaan alkukantaisempaa kautta kuulijaan.

Vielä lopuksi ennen lyriikkaosuutta on sanottava Midge Uresta persoonana seuraavaa: Hänhän on siis tullut tunnetuksi yhteiskunnallisesti kantaaottavana ja aktivistitoimijanakin, missä hän on ollut mm. mukana paikan päällä Afrikassa edesauttamassa tuota Band Aid -projektin toteutumista nälänhädän torjunnassa. Hän on siis eräänlainen Bono. Itse asiassa hän, Bob Geldof ja Bono ovat olleet varsin paljon samoissa piireissä näitä maailman asioita auttaakseen. Kuitenkin Bonoon verrattuna Midge on kylläkin selvästi se aidompi versio maailmanparantajasta, koska Bonosta huokuu sen verran paljon bisneksen kovaa falskiutta etenkin nykyään.


Midge Ure - When The Winds Blow (Ääniraitavideo)

Lyriikat:

"Common people living quietly in confusion
Information's giving quite a grand illusion
Hearts are beating, keeping time to meet a deadline
Faces pressed against the pane to watch a headline

When the winds blow I will call
When the winds blow I will call
When the winds blow I will call you
We will stand and watch them fall

All our ships are sailing blindly under one sun
Sending signals, calling kindly, reaching no-one
Echoes sound the shifting air of empires calling
Hold my hand, the shifting sand of empires falling

When the winds blow I will call
When the winds blow I will call
When the winds blow I will call you
We will stand and watch them fall
Oh, we'll stand and watch them fall

We confided, then decided not to follow
All the slogans, taunts and charges, sound so hollow
With open minds across the border, we have waited
But keeping place within this race is complicated

When the winds blow I will call
When the winds blow I will call
When the winds blow I will call you
We will stand and watch them

When the winds blow I will call
When the winds blow I will call
When the winds blow I will call you
We will stand and watch them fall
Oh, we'll stand and watch them
We will stand and watch them fall".

No comments: