Thursday, December 07, 2017

Suomi 100 vuotta - Maamme Itsenäisyyden ja oman elämäni aikojen säämerkkitapausten muistelua ja listausta (Päivitetty!)

Kun nyt parhaillaan tätä kirjoitettaessa globalistipainotteinen eliitti on ollut juhlimassa Suomen "itsenäisyyttä" presidentinlinnassa ym. humussaan, niin onkin ollut oivallista aikaa tehdä tätä kirjoitusta (valmistuu 7.12.); siksi ei ole tarvinnut joutua seuraamaan moisia juhlia :) - Tosin otin kuitenkin maamme 100-vuotista Itsenäisyyttä sivuavan aiheen tähän, koska löysin Forecan blogipalstalta tämän säiden historiallisia merkkitapauksia sisältävän kirjoituksen siihen liittyen >> Suomi 100 vuotta: Nämä säätapahtumat ovat jääneet historiaan.

Tuo kooste onkin mielenkiintoinen, ja se herättikin mieleeni paljon omia sääkokemuksiani maamme ja oman elämäni historian ajalta, kun olenhan ollut meteorologiasta ja säästä kiinnostunut ainakin n. 10-vuotiaasta poikasesta saakka, ellen kauemminkin - oman elämäni ajalta muistankin edelleen varsin hyvin kaikki nuo Forecan listaamat merkittävät säätilanteet.

Alla oleva omakohtaisten sääkokemusteni listaus sisältää myös paljon sääpäivämääriä, joten niitä varten listaan tähän alkuun ensiksi säästä ja meteorologiasta kiinnostuneille hyviä arkistolinkkejä, mistä voitte käydä itse lisää tutkimassa ko. säätilanteiden luonteita tiettyinä päivämäärinä jne. >>

-- Ilmatieteen laitoksen sääasemien arkisto.

-- Wetterzentrale Top Karten archiv.

-- Suomen myrskyhistoriaa -sivusto.


Mainitsen tähän ensiksi joitakin omakohtaisia kokemuksiani noiden Forecan listaamien säämerkkitapausten puitteissa:

-- Mauri-myrskystä ei ollut tavallaan omakohtaista kokemusta, koska se myrsky keskittyi lähinnä vain Pohjois-Suomeen; kyseessä oli siis varsin pienialainen matalapaineen osakeskus - muistan kuitenkin uutisointeja ja päivittelyjä sen tiimoilta melko hyvin, mikä oli varmaankin yksi inspiroija minulle kiinnostua silloin säästä ja meteorologiasta tuolloin 11-vuotiaana poikana.

-- Talven 1986-87 ankarat pakkaset muistan erityisen hyvin ja tarkennan tässä itse lisäksi sen, että silloin tammikuussa oli n. viikon mittainen jakso, jolloin Etelä-Suomi koki koko tunnetun historiansa ankarimman pakkasaallon; jopa -35 ja -40 asteen välisiä lukemia oli ihan tyyliin Hyvinkäällä, Vantaalla yms. odottamattomissa paikoissa! - Mäntsälässäkin oli suunnilleen samanlaista pakkasta, mikä aiheutti erikoisia tilanteita, kuten mm. silloin yläastetta käyneenä muistan koulumiljöössämme koulukäytössä olleen puisen talon lämmityskapasiteetin pettäneen, ja koululaiset joutuivat värjöttelemään sen talon luokissa päällystakit, pipot ja tumput päällään n. +10 asteen sisälämpötiloissa!

-- Estonian onnettomuus ja siihen liittynyt myrsky oli minulle myös erityisen mieleenpainuva, ja siis myös omakohtaisen sääkokemuksen muodossa - Olin siihen aikaan puutarhurin töissä Helsingissä Malmin hautausmaalla ja asuin ko. hautausmaa-alueella olevan puutalon asunnossa (talossa oli myös työmaaruokala). Sen puutalon tavallaan takapihalla hautakorttelien reunalla kasvoi siihen aikaan kaksi Pohjoismaiden suurinta hopeavaahteraa (Acer saccharinum). Estonian uppoamiseen vaikuttanut myrsky itse asiassa repäisi toisesta niistä vaahteroista puolet maahan ko. talon nurkalle; tilanne oli tapahtunut aamuyöllä, mutten ollut itse herännyt siihen meteliin. Aamulla herättyäni sitten ihmettelin noita molempia tilanteita todella suuresti. 

-- Vuoden 1999 mainituista säätapahtumista Lapin ennätyspakkanen oli toki hyvin paljon puheenaiheena, mutta se pakkasaalto keskittyi lähinnä Pohjois-Suomeen niin, että Etelä-Suomessa oli lähinnä "vain" -20 ja -30 asteen välisiä lämpötiloja samaan aikaan - Tosin tässä on sellainen omakohtainen kokemus, että muistan kävelleeni eräänä iltana silloisen autoni luokse pysäköintialueelle Espoossa ällistyttävän purevassa viimassa (lämpötila oli jotain -27 asteen luokkaa ja tuuli jopa navakkapuuskaista, eli aika lähelle Lapin tuolloista pakkaspurevuutta siinä silti mentiin).

Moisen pakkasen kireyden osavaikutuksesta kylmenneen autoni käynnistämisessä minulta sitten katkesi autonavain virtalukkoon; panikoin siinä hetken, mutta sitten äkkäsin, että se ei vaikuttanutkaan auton jatkokäynnistämiseen mitenkään, olipahan vain toinen puoli avaimesta sitten jatkuvasti virtalukossa ikään kuin valmiiksi odottelemassa "kaveriaan".

Mainittakoon myös, että tuon talven 1998-99 lumipeite oli Etelä-Suomessa hyvin paksu, eli lopputalvella Espoossakin oli reippaasti yli puoli metriä syvät hanget.

-- Tuo elokuun 9. päivän rankkasade-episodi vuoden 2005 yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä oli voimakas ukkosmyrsky, mihin liittyi myös erikoinen omakohtainen kokemus - Olin siihen aikaan töissä Vantaan kaupungilla ja työpäivän päätteeksi olin mennyt Helsingin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan valokuvaamaan kasveja. Jostain syystä pian sen perään olin kuitenkin lähtenyt vanhempieni luokse Mäntsälään, eli juuri hitusen ennen kuin Helsinkiin iski tuo illan ukkosmyrsky - missasin siis sen ukkosen, koska se oli lähinnä vain etelärannikolla vaikuttanut tilanne. 

Erikoisen siitä tässä omakohtaisuudessani teki kuitenkin se, että siihen ukkoseen liittyneet voimakkaat puuskat olivat kaataneet juuri siellä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa vanhan ja keskeisellä paikalla olleen amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense), josta olin jopa ottanut n. paria tuntia ennen ko. ukkosta valokuvia - hyvin todennäköisesti juuri ne valokuvat ovatkin siksi kaikkien aikojen aivan viimeiseksi jääneitä siitä puusta missään!

-- Mainittakoon vielä, että tuon vuoden 2010 heinä- ja elokuiden ennätyshelletilanteissa asuin silloin Espoon Tapiolassa, ja olihan se aika tukalaa sielläkin lämpötilojen oltua monina päivinä +30 ja +35 asteen välillä - Kuuluisa ukkosmyrskyjen sarja samassa yhteydessä oli tietenkin ennen näkemätön > rajuilmat: Asta, Veera, Lahja ja Sylvi. 

Pääkaupunkiseutuahan kohtasi sitten elokuun 8. päivän illalla tuo Sylvi-rajuilma, jonka koin myös Espoon Tapiolassa - Älysin silloin onneksi seurailla jo paria tuntia ennen sen ukkosmyrskyn saapumisen tilannetta, eli miten se nousi Virosta käsin; pääsin siis läheiselle nurmikentälle hyvissä ajoin valokuvaamaan sen saapumista, ja kyllähän siitä muutama onnistunut otos tuli, missä myös näkyy niitä kaikille tuttuja vyörypilvimassoja. Valaistus muuttui kuitenkin niin nopeasti liian hämäräksi, että valokuvien ottamislaatu katosi sitten parissa minuutissa.


Tuota Forecan listausta olisi voinut täydentää paljonkin, joten laitan tähän em. lisäksi omasta muististani oman elämäni aikaisia muitakin säiden merkkitapauksia Suomessa >> Lapsuus- ja nuoruusmuistoni niistä ovat lähinnä Mäntsälästä, ja sittemmin enimmäkseen pääkaupunkiseudulta ja osaksi mm. Hämeenlinnasta:

-- 70-luvulta muistoni ovat tietenkin sumeita, koska olin silloin vasta alle 10-v lapsi, mutta mainittakoon, että mm. muutama mojova yöukkonen on jäänyt mieleeni, ja koettuna mm. Mäntsälässä ja Hämeenlinnassa; yleensä siihen aikaan ainakin öisin pelkäsin ukkosta vielä sen verran, että niissä tilanteissa hautauduin ankarimmissa vaiheissa peittojen alle sänkyyni, mutta uteliaisuus myös välillä pakotti menemään ikkunaan seuraamaan tilanteita.

Tietysti myös päiväaikaisia ukkoskokemuksia tuon ajan lapsuudestani on jäänyt mieleen; kuten sellaisia, missä muistan katselleeni ukkospilvien tummuutta, muotoja ja värejä sekä niissä tapahtuneiden rankkasateiden luonteita etenkin 70-luvun loppuvuosien kesinä mm. kotona Mäntsälässä.

-- Yksi erityinen ukkoskokemus tuolloisesta lapsuudestani on sellainenkin, joka tapahtui äitini äidin luona Hämeenlinnassa, jossa olin silloin sattumalta yksin hoidossa vanhemmiltani: Tämä mummoni oli tosi arka ukkospelkääjä, ja hän usein kovalla ukkosella hakeutui oman rintamamiestalonsa kellarin ikkunattomaan komeroon piiloon salamoilta ja jyrinältä > Juuri tuolla hoitokerrallani sattuikin kova ukkonen ja hän pakotti minutkin mukaansa sinne kellarikomeroon piiloon ukkosta; sitten muistan sen jälkeen katselleeni pihassaan sitä, miten ko. rajuilman kaatosade oli syövyttänyt poikkeuksellisen isoja vesivirtojen eroosiokanavia hiekkakäytävälle - Ilmeisesti siis yksi 70-luvun kovimmista ukkosista oli se, mutten ole pystynyt määrittämään sille tarkkaa päivämäärää...

-- 70-luvulta on jäänyt mieleeni säästä myös sellainen erityinen rankkasade-episodi Mäntsälästä, että paikallisen kerrostalopihan nurmikolta tuli sen myötä poikkeuksellinen kastematoinvaasio asfalttikäytäville; matoja oli ihan kasoittain! - En ole tähänkään päivään mennessä pystynyt jälkikäteen tarkkaan määrittämään, mistä vuorokaudesta ja säätilanteesta oli silloin kyse...

-- 70-luvun talvista muistuu mieleeni joululta 1978 sellainen tilanne, että silloin oli hyvin kireää pakkasta; meidän perheellämme oli jo silloin perinne, jossa vietimme ko. pyhiä äidin äitini luona Hämeenlinnassa, ja aattoiltana oli perinne mennä viemään kynttilöitä äitini isän sankarihaudalle Ahveniston hautausmaalle. Tuona jouluaattoiltana oli kuitenkin niin ankara pakkanen, että minua ja mummoa ei päästettykään mukaan ja vain vanhempani kävivät hyvin nopeasti haudalla.

>> Sitten 80-luvun sää onkin jo paljon tarkemmin muistissani:

-- Pääsiäisenä vuonna 1982 oli ennätyksellisen runsasluminen takatalvi > Pääsiäinen oli tuolloin selvästi huhtikuun puolella ja lunta tuprutti silloin ainakin kolme päivää putkeen voimakkaan ja paikoilleen pysähtyneen matalapaineen keskuksen alueella, mistä Mäntsälään ja laajasti muuallekin Etelä-Suomeen tuli paikoin jopa n. puolen metrin kinokset jo kertaalleen lumesta sulaneeseen maahan > Ko. pyhät vietimme kotona Mäntsälässä ja muistan, kuinka sillä omakotitaloalueella lumiaurat eivät enää kulkeneet kaikilla teillä "myöhäisen kevään" ja osittain ko. pyhien takia, vaan Toisena Pääsiäispäivänä me naapurit yhdessä talkoilla aurasimme lapioilla ja kolilla pihakatua auki autoja varten!

-- Samana vuonna kesäkuussa oli puolestaan kahden eri äärimmäisyyden ennätystapaus lämpötiloissa > kesäkuu alkoi poikkeuksellisen kuumalla helleaallolla, joka kiihdytti luonnon kesälehtevään tilaansa. Sitten kuitenkin jo vajaan viikon päästä siitä suoraan Pohjoisnavalta purkautunut ennätyskylmyys tuotti sakeitakin lumikuuroja eteläisimpään Suomeen saakka ja päivälämpötilat jäivät paljon alle +10 asteen muutamana päivänä; muistan hyvin, kuinka Mäntsälässäkin maa tuli välillä lumesta valkoiseksi lehtipuuston oltua jo täysilehdessä.

-- Lokakuulta 1983 muistan eräänä ala-asteen koulupäivänä Mäntsälässä poikkeuksellisen syysukkosen, joka salamoi ja rankkasatoi ihan kunnolla melkein koko oppitunnin ajan; seuranneena välituntina me lapset menimme sitten koulun pihalle vesileikkeihin, eli mm. rakentelemaan tulvivalla hiekkakentällä patoja ja kanavasysteemejä.

-- Talvella 1983-84 puheenaiheena oli runsaslumisuus - Muistan seuranneeni mm. kotimme ikkunoista useitakin sakeita lumipyrytilanteita, ja sitten lopputalveen mennessä esim. Mäntsälässäkin oli melkein metrin verran hankea! 

Tähän liittyy taas erikoinen omakohtainen kokemus, sillä helmikuussa hiihtolomalla olin isäni kanssa hiihtelemässä kotimme läheisellä metsäalueella, missä itselleni sattui mäenlaskussa onnettomuus > päätimme kokeilla eräässä umpihankisessa mäessä mäenlaskua, mutta lumihangen paksuuden takia epäonnistuin itse siten, että toinen sukseni haukkasi laskussa syvälle hangen sisään, mikä väänsi toista jalkaani repäisten polvesta nivelsiteitä rikki. Seuraus oli sitten n. kuukauden verran kainalosauvoilla nilkuttelua.

-- Seuranneena alkukeväänä olikin sitten pakkasaamuina parhaimmat ns. hankikantokelit, mitä elämäni ajalta muistan! - Mutta sitten kevään ja kesän tulo olikin moisen runsaslumisen talven vastapainoksi lumoavan hurja ja nopea, koska sitä prosessia tapahtui muutaman voimakkaan lämpö- ja helleaallon kera > Ensin huhtikuun alussa tuli hurja lämpöaalto (päivälämpötilat +15 asteen luokkaa), mikä hävitti hanget nopeasti. Sitten Vappu oli kesäisen lämmin, mutta varsinainen suorastaan ennätysmäiseksi äitynyt lämpö oli toukokuun lopulla, missä muistan koulun (olin silloin kuudennella luokalla päättämässä ala-asteen) kahden viimeisen viikon menneen melkein kokonaan helleasuissa.

Noissa lämpöaalloissa oli merkittävä sulamistulva Pohjanmaalla juuri Vapun alla, mikä oli siellä paikoin ennätyksellinen ja mm. maatilojen tuotantoeläimien evakuointeja pakottanut tilanne.

-- Tuo 1983-84 talvi ei ollut lumisuudestaan huolimatta mitenkään mainittavan kylmä, mutta seuraava talvi 1984-85 olikin yksi vuosisadan kylmimmistä; joulukuu oli vielä leuto jouluun saakka, mutta joululta muistan upeat lumikuorrutteet lehtipuissakin; niin oli ainakin Hämeenlinnassa, missä sitäkin joulua silloin vietimme. 

Sitten tammi- ja helmikuussa olikin usein pakkasta -20 ja -30 asteen välillä, ja välillä jopa kylmempääkin - Etelä-Suomessa taisikin olla jopa myös niin, että monilla sääasemilla muodostui ennätyksellisesti yhtämittainen pakkasjakso Tapaninpäivästä maaliskuun puoliväliin saakka!

Moinen ennätysmäinen pakkastalvi yhdistettynä melko vähäiseen silloiseen lumipeitteeseen aiheutti tietenkin ennätyssyvää routaa, ja itselleni henkilökohtaisesti jo kasveista suuresti kiinnostuneena sellaisen yksi seuraus havupuustossa jäi lähtemättömästi mieleeni > nimittäin maaliskuulle tullessa monissa kuusissa tapahtui neulasten ruskeutumista syvän roudan ja alkukevään auringonpaahteen takia; siinä taisi tapahtua myös ennätysmäärä kuusikuolemia yksittäisillä paikoilla.

-- Kesältä 1985 muistuu erityisen hyvin mieleeni huippuhurja ukkosmyrsky, joka sai nimen Sanna-myrsky; se sattui siis elokuun 10. ja 11. päivän välisenä yönä > Itse koin sen Mäntsälässä, jolloin se sattui kuin tilauksesta "juhlistamaan" ko. pitäjän 400-vuotismerkkipäivää; ko. rajuilma tuli vähän ennen puoltayötä juuri, kun olin yksin kotona vanhempieni oltua kunnan järjestämillä 400-vuotiskekkereillä kunnan työntekijöille. Tämä rajuilma oli varsin samanlainen kuin nyttemmin olivat vuoden 2010 Sylvi ja viime elokuun Kiira; ehkä laitan omassa listassani tuon Sannan kuitenkin ykköseksi, koska se sattui myöhempään ilta-aikaan, jolloin hyvin tiheä salamointi näkyi radikaalimmin pimeydessä.

-- Lokakuussa 1985 oli Suomessa erityisen laaja-alainen luoteismyrsky, joka sai nimen Manta kuun 26. päivän mukaan - Sen koin Mäntsälässä kotona, missä oli hauskaa seurata viereisen kuusimetsän kestokykyä; nippa nappa se näytti kestävän - Kotimme takapihaterassin puinen seinäsuoja ei kestänyt, vaan ko. myrsky repi sen metallikiinnikkeineen melkein kokonaan irti talomme tiiliseinästä!

-- Sitten 80-luvun lopulta muistuu mieleeni mm. kesien -88 ja -89 pitkät ja voimakkaat helleaallot, joissa esiintyi tietenkin taas hyviä ukkosiakin; niitä muistan sekä Mäntsälästä että Hämeenlinnasta. Kesällä -88 heinäkuussa oli jopa pari-kolme viikkoa kestänyt yhtämittainen helleaalto, mikä lämmitti järvivesiä tosi huippulämpimiksi; muistan mitanneeni silloin erään Hämeenlinnan lähellä olevan järven pintavesilämpötilaksi +27,5 astetta!

-- 80-luvun lopulla toukokuussa -87 oli myös sellainen erikoinen tilanne, että kevät oli ensin edennyt hyvin erittäin lämpimissä säissä (eli puusto oli puhjennut jo lähes kesälehteen sen myötä), mutta sen kuun lopussa tulikin perään tosi kylmä purkaus Jäämereltä, jossa esiintyi etenkin sisämaassa (kuten Mäntsälässä) tammien jo isoksi esiin tulleet lehdet monin paikoin kokonaan palelluttaneita yöpakkasia > muistan seuranneeni silloin sitä, miten niihin pakkaspuremiin tammiin puhkesi kesäkuun alkupuolella toistamiseen lehdet, ja miten ne olivat loppukesällä epämuotoisia ja keskenään poikkeuksellisen erikokoisia normaaleihin lehtiinsä verrattuna.

>> 90-luvulta ja tältä vuosituhannelta mainitsen mm. seuraavaa:

-- Armeija-ajaltani muistan esim. em. verrattuna vielä myöhäisemmän syysukkosen marraskuulta 1991, jolloin sattummalta olin ns. metsäleirillä jossain varuskuntamme Vekaranjärven lähistöllä; se ukkonen iski tietenkin yöllä ja siellä metsässä teltassa "nukkuessa" tuli moisesta klassinen WTF-fiilis :D - Seuranneena päivänä muistan olleen erittäin leudon (lämpötila +10 asteen ylikin) ja myrskytuulisen sään.

-- Kovista matalapainemyrskyistä muistan tammikuulta 1995 sellaisen, johon liittyi melkoinen lumipyry ja sen perään tuhoisat puhurit; myrskyn nimi oli Visa, ja se oli kuun lopussa. Olin silloin vanhempieni luona Mäntsälässä, ja muistan ko. pyryn jälkeen menneeni pihalle auraamaan lunta ja fiilistelemään myrskypuuskia. Oli siinä lumikolassa pitelemistä, kun oikein kova puuska sattui kohdalle!

-- Saman vuoden Äitienpäivään sattui Etelä-Suomeen poikkeuksellisen myöhäinen lumipeitteen tuonut takatalvi; koivuissa oli jo hiirenkorvat ja esim. Mäntsälässä Äitienpäivän vietossa ihmeteltiin n. 5 sentin lumihankia; seuraavana päivänä kaikki lumi kuitenkin suli helposti pois > 

Lisäksi on mainittava se, miten sitten ko. toukokuun lopussa kylmyyden vastapainoksi sattui ennätyshelle; silloin syntyi tunnetun historian toukokuun lämpöennätys +31,0 astetta Lapinjärven Ingermaninkylässä! - Olin silloin edelleen töissä Helsingin Malmin hautausmaalla, ja siellä monenlaisen kasvillisuuden parissa helteen hurjasti nopeuttamaa kasvukauden kesäistymistä oli hauskaa seurata.

Todella kuumaa toukokuussa oli myös vuonna 1993, jolloin opiskelin puutarhuriksi Mäntsälän Saaren maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa - poikkeuksellinen lämpö alkoi jo hieman ennen Vappua ja kesti oikeastaan yhtämittaa vähän toukokuun puolivälin yli; siinä ajassa hellepäiviä ehti kertyä useita, ja koivuissa olleet ennätysrunsaat hedenorkkomäärät tuottivat yhtäkkiä tietenkin ennätyssuuren siitepölymäärän kuun alussa, mikä aiheutti itselleni koko elämäni pahimman koivuallergiapiinan!

-- Erittäin leutoja talviahan oli jo 90-luvulla muutamia, joista muistan esim. talven 1989-90, jolloin olin Mäntsälän lukiossa abiturientti > se talvi alkoi itse asiassa marras-joulukuun aikana aika lumisena ja koviakin pakkasia silloin oli ajoittain, mutta tammikuussa -90 alkoi poikkeuksellinen leuto jakso, joka kesti huhtikuulle ja siksi oikeastaan aloitti kevään suoraan tammikuusta; helmikuussa tapahtui "talvikauden" puitteissa siinä Suomen kaikkien aikojen lämpöaalto, missä saavutettiin jopa +11 astetta! - Hassua olikin se, että muistan sekä silloisina penkkaripäivänä että hiihtolomalla / kuun aivan lopussa olleen koko kuun ainoat hieman lumissateiset tilanteet Mäntsälässä.

-- Mutta tältä menossa olevalta vuosituhanneltahan (-sadaltahan) niitä leutoja talvia muistetaan erityisesti, ja se merkittävin oli talvi 2007-08, joka oli Etelä-Suomessa kokonaan kuin lähes yhtämittaista vesisademarraskuuta > etelärannikolla ei täyttynyt edes termisen talven määritelmäkään eikä meri (Suomenlahti) jäätynyt hetkellisiä sisälahtiriitteitä lukuun ottamatta ollenkaan!

-- Kevään merkittäviä lämpöaaltoja on ollut myös tällä vuosituhannella, kuten maaliskuussa 2007, jolloin sen kuun lopulla oli jopa +15 astetta ylittäneitä melkein kesäisiä päiviä! - Silloin syntyi maaliskuun kaikkien aikojen lämpöennätys, joka oli Vantaalla mitattu +17,5 astetta! Olin silloin töissä Helsingin Rakennusvirastossa, ja muistan viettäneeni töistä kotiinpaluumatkoja t-paitasillani.

-- Myös aivan viime ajoilta kevään huippulämmöistä tuoreessa muistissa on toukokuu 2016, mistä muodostui oikeastaan kokonaan kesäkuukausi ja monin paikoin historian kaikkein lämpimin toukokuu! - Toki myös syksyisin on ollut huippulämpöjä niin tällä vuosituhannella kuin esim. 80-luvullakin; mm. lokakuussa -84 oli kesäinen lämpöaalto t-paitakeleineen kuun alussa, minkä muistan mm. sen takia, kun sinä syksynä olin aloittanut ylä-asteen 7. luokan; jännäähän oli ollut siirtyä kokonaan uuteen kouluunkin.

-- Viime vuosikymmenen kesissä puolestaan sattui äärimmäisten kuivuuksien kummallinen suma > ensin oli kahden peräkkäisen kesän ankaraa kuivuutta Etelä-Suomessa; kesät 2002 ja 2003, ja sitten kesät 2005 ja 2006 olivat myös erittäin kuivia, joista jälkimmäinen taisi olla jopa historian kuivin monin paikoin (Forecan jutussa mainittu MM-kisojen rankkasade-episodi päätti sen kesän kuivuuden ainakin siis etelärannikolla monin paikoin):

Omakohtainen kokemukseni näissä liittyi erityisesti arboretumprojektiini, missä moiset kuivuudet olivat tietenkin erittäin paljon hankaloittaneita vaiheita; jonakin noista kesistä muistan, että melkein puolet siihen mennessä arboretumalueelleni Sipooseen istuttamistani taimista kuolivat kuivuuteen!

Niiden kuivuuksien yhteistuloksena oli myös muutenkin vahvaa vaikutusta kaikkeen luontoon ja ihmisten puutarhoihin ja puistoihin > esim. Etelä-Suomen kallioisilla mäillä tapahtui viimeistään tuona kesänä 2006 ennen näkemättömästi yli 100-vuotiaiden ikimäntyjen kuivuuskuolemia, ja sinä kesänä taisi Helsingin kaupunki varautua hätäkastelemaan puistopuita palokunnan avulla.

Kuivuuteen liittyi myös välillä sankkoja metsäpaloista tulleita savusumutilanteita: Taisi olla niin etenkin kesällä 2006 - Helteitäkin noissa kuivissa kesissä tietenkin oli, muttei silti esiintynyt huippukorkeita ennätyslämpötiloja, vaan lämpö oli tasaisen maltillista enimmäkseen.

-- Noiden kuivuuskesien välissä Etelä-Suomessa sattui päin vastoin heinäkuun 2004 lopussa muutaman päivän rankkasadeputki, missä saatiin sadetta monin paikoin 100-200 mm.; paikoin jopa enemmänkin! > Moinen aiheutti heti peräänsä mm. Keravan- ja Vantaanjokiin ennätykselliset ja tuhoisat kesätulvat; muistikuvia niistä on itselläni, ja Mäntsälästä äitini (isäni oli jo ehtinyt kuolla) kotoa omakotitalon pihan (vielä sama kuin 80-luvulta saakka) tulvimisesta.

-- Tämän vuosituhannen myrskyistä voisin mainita muutaman vielä loppuun >> ensinnäkin mieleeni palautuu marraskuulta 2001 kahden erityisen rajun myrskyn vaiheet, joista kuun 1. päivänä oli Pyry ja sitten sen kuun 15. päivänä Janika - Molemmat tuhosivat Etelä-Suomessa metsiä erityisen paljon; itse koin niistä Pyryn kotonani Espoon Tapiolassa, missä jännäsin ko. kerrostalopihassa mäntyjen sietokykyä. Janika tuli koettua vanhempieni luona Mäntsälässä, missä taas oli se em. viereinen kuusikko sietokyvyn äärirajoilla.

-- Hämeenlinnassa puolestaan koin tuon Forecankin mainitseman Tapani-myrskyn joulukuussa 2011 > se oli länsi-luoteistuulinen puhuri, missä oli mukana erittäin leudot n. +10 asteen lämpötilat. Edeltänyt alku"talvikin" oli ollut niin leuto, että Hämeenlinnassa Vanajavesi oli yhä kokonaan jäätön. Niinpä noiden myrskypuuskien seuraaminen ko. järven vedenpinnalla oli jännää, kun ne suorastaan repivät pärskeitä irti kihisevän suhisevasti nopealiikkeisinä pyyhkäisyinä. Oli myös outoa ulkoilufiilistelylenkilläni kokea kovimpien myrskypuuskien voimaa vartalooni; vähän kuin olisi ollut yli-innokas portsari tönimässä :D

Lisäys 9.12.2017 klo. 13:20 >>

-- Sekä omakohtaisessa elämässäni että säässä tapahtui lokakuussa 2002 erittäin merkittäviä asioita! Niistä halusinkin vielä lisätä tähän maininnan ajankohtaisestikin; nimittäin tuolloin hieman lokakuun puolivälin jälkeen isäni otti ja kuoli, ja tämä päivittämisen päivämäärä 9.12. oli itse asiassa hänen syntymäpäivänsä! 

> Säässä tuolloin kuolinaikanaan tapahtui puolestaan sellainen erikoisuus, että lokakuusta 2002 muodostui Etelä-Suomessa ennätyskylmä; muistan, kuinka kuolinpäivänään Meilahden sairaalasta poistuttuamme ilma oli jo hyvin talvinen purevassa viimassa, ja sitten loppukuun suruaika olikin kuin suruun osaa ottaen säältään ajankohtaan nähden äärimmäisen talvinen, eli tavallaan myös "kuollut" - Lumipeitettä oli monta päivää putkeen jjoinakin öinä mm. Mäntsälässä oli jopa n. -15 asteen veroisia ennätyskylmyyksiä!

Luonnossa, puistoissa ja puutarhoissa muistan tapahtuneen silloin erikoisia reagointeja > Nimittäin edeltänyt syyskuu oli ollut alkupuoliskostaan toisen ääripään tapaan erityisen lämmin, mikä oli lokakuulle tullessa viivästyttänyt puiden ja pensaiden ruskan kehitystä - Sitten lokakuun puolivälin paikkeilla alkanut ko. ennätyskylmyys iski keskelle vajaasti edennyttä ruskaa, missä monissa puissa oli vielä jopa paljon kesävihreitäkin lehtiä; rajujen yöpakkasten takia ruskan eteneminen jäikin kesken ja vihreät lehdet paleltuivat puihin kiinni ruskeiksi, ja niiden hidas variseminen jatkui muistaakseni joulukuulle saakka!

Lisäksi omakohtaisesti kävi Mäntsälässä vanhempieni (ja siis siitä lähtien äitini) omakotitalon pihassa niin, että pihan pienellä peltotilkulla joitakin omia em. arboretumprojektiini liittyneitä viljelyksien hoitoja jäi sitten koko seuranneeksi talveksi tekemättä, koska yhtäältä ko. lokakuinen talven tulo ja toisaalta surun halvaannuttama jaksaminen pysäyttivät senkin toiminnan.

---- Aivan viime vuosien säät ovat sen verran tuoreessa muistissa varmaan aika monella, joten en enempiä nyt muistele enää tässä niitä, ja lopetankin koosteen tähän.

Tuesday, December 05, 2017

Teal Swan länsimaiden valveutumisaallon hengellisenä esikuvana - Aktivismin psykologisesta ja sosiologisesta roolista parempaan maailmankuvaan ja ihmisyyteen

Nyt alkaa taas pyrkimys aktiivisempaan blogikirjoittamiseen! - Blogini päivittämättömyyteen myös päättyneen syksyn aikana on ollut hyvä syy > Olen jatkanut monenlaista yhteiskunnallispoliittista, sosiologista ja psykologista itseni kehittämistä, eli siis valveutumisprosessini on jatkunut edelleen intensiivisesti.

Julkinen alusta osalle sellaista on kuitenkin ollut edelleen oma Facebook-seinäni, jossa ikään kuin pohdintaharjoitelmina ja muina luonnosteluina sekä erilaisina linkkien esittelyinä muiden aktivistien materiaaleihin on ollut helpointa ja nopeinta jakaa kehittymisprosessini tulosta muille kiinnostuneille. 

Nyt haluan koostaa niistä luonnoksista tähän sellaisen yhteenvedon, jossa poimin näytille viime kuukausina omaan ajatteluuni yhdeksi uudeksi ja merkittäväksi vaikuttajaksi tulleen henkilön > Nimittäin Teal Swanin: olen viime kesästä saakka tutustunut hänen netistä löytyvään materiaaliinsa ja ajatteluunsa runsaasti ja säännöllisesti, kuten etenkin hänen Youtube-kanavansa videoihin.

Teal Swan on etenkin sosiologiaan, psykologiaan, hengellisyyteen ja ihmisen / ihmisyyden eri rooleihin kaikenlaisissa ihmissuhteissa sekä niiden parantamiseen keskittyvä aktivisti, joka kuvaa itseään "hengelliseksi katalyytiksi" (spiritual catalyst) - Hän on siis eräänlainen uuden ajan poppamies tai hengellinen johtaja, mutta kieltää silti olevansa negatiivisessa mielessä mikään "guru" tai "kulttijohtaja", millaiseksi häntä on joidenkin taholta syytetty etenkin mustamaalaamis- ja mitätöimistarkoituksessa; siitä lisää alempana...

Tealin henkilöhistoria on dramaattinen, mistä hän on ollut tarkoituksella hyvin avoin aktivistitoiminnassaan > Hänellä oli radikaalisti traumaattinen lapsuus-nuoruus uskonnollisissa kulteissa monella tavalla hyväksikäytettynä ja mielenkontrolloituna tyttönä Yhdysvaltain "raamattuvyöhykkeellä", ja hän on nyttemmin käyttänyt sitä historiaansa yhtenä merkittävänä pohjana valistamiseen ja kaikenlaisten parantamisprosessien havainnollistamiseen, kun hän omissa ko. traumoistaan parantumisen vaiheissaan löysi roolinsa siihen > siinäpä muuten onkin yksi havainnollinen tapa, miten vaikeuksien kautta voi löytää itsestään hyvinkin edistyksellisen ihmisen.

Itse olen nyt hänen ajatteluunsa tutustuessa havainnutkin, miten osuvasti ja hedelmällisesti hänen pohdintansa soveltuu tai vertautuu nykyisen valveutumisaallon ja aktivismin eri sisältöihin; niinpä esim. aikaisempina vuosina käyttämieni muiden keskeisten ajattelijoiden teeseistä muodostuneessa parantuneessa maailmankuvassani Teal Swanin osuus on nyt tuottanut yhä syvempää ja avartavampaa näkemystä eri asioissa. 

Esim. Lyndon LaRouchen (LaRouche PAC), Seppo Oikkosen (Alkon kassalla ja Kuinka Karl Marx tavataan) tai aktivistikaverini Arhi Kuittisen (Finnsanity blog) sekä toisaalta tieteen ns. kauhukakaroiden, kuten Rupert Sheldraken ajatteluihin verrattuna Tealin teesien havainnollisuus ja oleellisuus tulee hyvin ilmi ja muodostaa yhteiskunnallisesta-sosiologisesta kokonaiskuvasta ja ihmisyyden luonteesta / tarkoituksesta entistä koherentimpaa maailmankuvaa, kunhan vain jaksaa ajatella esiteltyjä asioita itsekin läpi. 

Toki Tealilla on joitakin ns. äkkivääriäkin näkemyksiä, joihin siis suhtaudun varauksella hänen ajatteluunsa tutustumisen tässä vaiheessa.... Silti ennen kaikkea kyse on mielestäni oleellisesti hyväntahtoisesta ja edistyksellisestä aktivistista, jonka kokonainen mustamaalaaminen perustuu lähinnä valveutumattomuudesta ja ismillisistä umpikujista käsin töräytettyihin tyhmyyksiin. 

Teal on siis joka tapauksessa yksi niistä aktivisteista, joiden kautta tähdentyy sekin, miten valveutuminen on tiedon haalimisen ja jalostamisen ohella myös vahvasti psykologisen ja sosiologisen parantumisen prosessi!...

Seuraavana myös johdannoksi Tealin ajatteluun alla listaan kaksi Youtube-videota, missä otan käsittelyyni kaksi hänen puolustuspuheenvuoroansa ja oman elämäntarinansa julkista käsittelyä mm. juurikin noita yksipuolisia ja valveutumattomia mustamaalaajiaan vastaan; näitä kahta videotaan kommentoin samalla muodostamalla niiden herättämistä yhteiskunnallis-poliittisista ja sosiaalis-psykologisista seikoista analyysiä.

Minulla oli valmiiksi koottuna Facebook-sivultani Tealin Youtube-videoista myös varsinaista sisältöään omine kommenttiaihioineni, mutta päätinkin nyt niin, että teen niistä valmiiksi erikseen blogikirjoituksen jossakin vaiheessa myöhemmin. 

Tässäkin kirjoituksessa on varmasti sitä ennen riittävästi pohdittavaa itse kullekin, ja noista em. linkeistä pääsette itse oman ajankäytön puitteissa tutustumaan Tealin varsinaiseen ajatteluun - onkin itse asiassa parasta teille Tealia ennestään tuntemattomille, että teillä on sitten myöhemmin jo valmiiksi hänen ajattelustaan käsitystä, ennen kuin otan sitä omaan ruodintaani tarkemmin ja aihe aiheelta....


Teal Swan Answers To The Allegations Made Against Her (Exposed, Fraud, Fake, Scam) >>

Tämä on yksi parhaimmista puolustuspuheenvuoroista, jonka olen koskaan kuullut nykyaktivismin puitteissa! - Teal ansaitsee kyllä hatun noston vähintään.

On jotenkin lohdullista ja energisoivaa, että valistajana voi olla myös näin läpikotaisin rehellinen ja empaattinen, mutta samaan aikaan jopa melkein päällekäyvän vahva ja päämäärätietoinen ihminen, ja silti myös haavoittuvainen ja hyvin herkkä vuorovaikutuksissaan.

Tämä onkin itselleni eräs samaistumisen kohta Tealiin nähden, koska olen ns. erityisherkkä introvertti, mutta samalla myös mieleltäni vahva ja luova - Esim. tämänlaisen aktivistiroolin hahmottaminen antaa itsellenikin omalla valistajan ja elämästä yleensäkin oppijan tielläni hyvää perspektiiviä omien vahvuuksieni ja heikkouksieni kanssa elämiseen ja paremmaksi työstämiseen.

Näistä Tealin sanoista käy esim. ilmi se, miten aina ns. edelläkävijöiden / toisinajattelijoiden taakkana usein on totunnaiseen / pysähtyneeseen / vallan taholta manipuloituun (tahallaan tai tahattomasti pahantahtoinen aivopesu mm. valtamedian tapaan) ajatteluun juuttuneiden parista tulevia erilaisia torjunnan, vihan ja pelon projektioita sellaisia aktivistipersoonia vastaan.

Toisaalta tietynlaiset edelläkävijät pystyvät olemaan asioista kokonaisvaltaisesti perillä, joka on yksi valistamisen ja valistumisen edellytys, ja tässä Tealin puheenvuorossa se kokonaisvaltaisuus käy erinomaisesti ilmi ja sekin siis paljastaa Tealin olevan aito ja rehellinen toiminnassaan.

Samalla on kuitenkin myös niin, että ei pidä pelkästään tukeutua vain yhden valistajan, kuten yksinomaan Tealin sanomien asioiden auvoisaksi tekemisen mahdollisuuteen, vaan kokonaisvaltaisuuteen kuuluu informaation kerääminen ja prosessointi mahdollisimman laaja-alaisesti monilta eri valistajilta.

Kuten olen myös sanonut, niin eräs toinen valistumisen edellytys em. lisäksi on myös todellisen informaation ja disinformaation välisen rajapinnan tiedostaminen ja näkemään oppiminen; eli sen hahmottamaan oppiminen, mikä tieto (ajattelu) johtaa ihmisenä kasvamiseen ja yhteisönä kehittymiseen, ja mikä tieto (ajattelu) sen sijaan harhauttaa taantumiseen, kriisiin, rappioon ja huonoon ihmisyyteen niin yksilön kuin ryhmien katsannoissa...

Disinformaatiota (huonoa / haitallista ajattelua) oppii erottamaan aidosta informaatiosta (hyvää / edistyksellistä / rakentavaa ajattelua) kuitenkin parhaiten tai kunnolla vasta sitten, kun on ensin jaksanut kerätä tuon riittävän kokonaisvaltaisen ja syvälle syiden, prosessien ja objektien juurille menevän informaatiomäärän maailman ja oman itsensä (ihmisyyden) tilasta & ominaisuuksista.

Samalla tiedon laatua on huomioitava myös niin, että yhtäältä tiedostaa opillisen / ismillisen / tunnustuksellisen tiedon sudenkuopat sekä toisaalta oppii ihmisyydestä keskeisinä asioina mm. ryhmäpsykologiana ja joukkokäyttäytymisenä ilmenevän perustavaa laatua olevan sosiaalisuuden; miten se sosiaalisuus toimii ihmisyyttä ja yhteisöjä parantavana lajiominaisuutena, ja toisaalta miten se voi tuottaa esiin myös haittaavia / tuhoavia prosesseja esim. juuri tuon disinformaation (huonon ajattelun) kautta...

Samalla pitää opetella havaitsemaan, miten se sosiaalisuus ilmenee laajassa historiallisessa ja ryhmäpsykologisessa perspektiivissä globaalisti mm. eri kehitysasteissa olevina eri kulttuureina ja että ihminen on siksi kehittyvä olento sekä yksilönä että osana monenlaisia sosiaalisia viitekehyksiään >> kukaan ei ole lopullisesti tuomittu olemaan vain yhtä kehitysastetta eikä takapajuisinkaan kulttuuri ole ikuisesti kahlittu pysymään siinä tilassaan... 

Voidaankin siitä havaita länsimaiden nykyisessä tunnustuksellisten ismien ja yli-individualismin kyllästämissä vääristävissä puitteissa mm. seuraavaa >>

-- Ns. aidot natsit / fasistit kuvittelevat, että ne kulttuurilliset kehitysasteet ovat muka pysyviä ja ikuisia, ja poliittinen toiminta on muka laadittava sen mukaan > mm. rotuun / tarkkaan ihmisryhmään sidottava eugeniikka.

-- Ns. sosialistit / kommunistit (nykyään pikemminkin ns. valevasemmistolaiset...) puolestaan kuvittelevat, että niitä kehitysasteita ei ole ollenkaan olemassa, ja poliittinen toiminta on muka asetettava sen mukaan > mm. monikultturismi ja globalismi, jossa eri kulttuurit sekoitetaan vahingollisen pakotetusti samuudeksi osana imperialistista prosessia.

Kumpikin katsomus on siis mielestäni aivan väärä! 

>> Kultainen keskitie tuossa löytyy mm. siten, että osaa havaita ihmisyydessä yhtäältä tuon perustavan sosiaalisuuden, ja ymmärtää yksilöiden parhaan kehittymisen olevan siinä sellaista yksilöllistä eriytymistä autonomiaan, jossa säilyy riittävän harmoninen, turvallinen ja kehittyvää ihmisyyttä mahdollistava kollektiivinen prosessi pohjana eri ryhmäpsykologioineen ja -dynamiikkoineen pienistä intressijoukoista valtioiden kokoluokkiin... 

Valistajan ja maailmanparantajan on siis oikeasti mietittävä myös sitä, minkälainen politiikka paikallistasoilta aina geopolitiikkaan saakka kehittää sekä yksilöitä että eri kulttuureita nousemaan omista hyvinkin erilaisista lähtökohdistaan yhä kauniimmaksi ja edistyksellisemmäksi ihmisyydeksi, missä yksilöpsykologiaa osataan erottaa ryhmäpsykologisista prosesseista periaatteellisesti ja toiminnallisesti. 

-- Siinä globaali harmonia löytyy sitä kautta, että yhteinen kehitysdynamiikka etenee valtioiden välisen solidaarisuuden muodossa ja samalla erilaisuudet tunnustava ylevöittävä hierarkkisuus kannustaa kutakin joukkoa (intressiryhmistä valtioihin) sille sopivaan kehitykseen haitallisesti samuudellistavan ja alistavan globalismin sijaan...

Ymmärrettävästi tuollainen on satoja vuosia kestävä prosessi......

Siinäpä on joka tapauksessa kaikille oleellista mietittävää yhteiskunnallispoliittisessa katsannossa! - ja toki Teal Swan muiden muassa on jo antanut avautuneisiin kysymyksiin ja ihmettelyihin vastauksia, vaikka havaintoni mukaan geopolitiikka ei olekaan hänen vahvinta aluettaan....


Teal Swan interview with Chris Oswalt on 8/5/2014 >>

Mielestäni vaikuttaakin siltä, että olisi hyvä ainakin jokaisen maailmanparantamista haluavan aktivistin oleellista tutustua läpi tämä koko Tealin tarina ja siihen suhtautumisen ilmiöt > eli tämän hänen hurjan taustansa (ko. haastattelussa hän kertoo sen hyvin seikkaperäisesti) lisäksi on ilmeisen oleellista ymmärtää myös niitä sosiologisia / psykologisia dynamiikkoja-sisältöjä, jotka ovat luoneet Tealia vastaan hyvin suorasukaisia vihakampanjoita ja viharyhmiä.

--- Mikä joitakin ihmisiä Tealissa ärsyttää todella paljon ja miksi?....

Olen tässä vaiheessa päätynyt havaintojeni mukaan sen suhteen ajattelemaan niin, että Teal-vihaajista yksi ryhmä ovat ne, jotka eivät syystä tai toisesta ollenkaan tai juurikaan pysty psykologisesti käsittelemään saati ymmärtämään näin hurjia asioita kuin mitä esim. Tealin henkilöhistoriaan liittyy > syntyy klassinen torjuntamekanismi, joka pukeutuu Teal-vihaksi ja se projisoidaan Tealin persoonasta keksittyyn näennäiseen rooliin karikatyyrillisenä viholliskuvana - Sitä edelleen edesauttaa kateusaspekti, koska Teal on todella hyvän näköinen nainen ja on menestynyt toiminnassaan erinomaisesti...

Toinen ryhmä Teal-vihaajia ovat tieteen maailmassa ns. vulgaaripositivistit, jotka eivät voi sulattaa mitään virallisen tieteen tai kovien luonnontieteiden määrittämän "totuuden" ulkopuolisia käsityksiä todellisuudestamme, ja he osaltaan siksi myös karsastavat syvien sosiaalis-psykologisten mekanismien ja sisältöjen havaitsemista ja ymmärtämistä, mikä on kuitenkin Tealin ajattelussa oleellisessa keskiössä. 

Niinpä etenkin fanaattisimmat sellaiset ihmiset virheellisesti leimaavat joidenkin Tealin esittämien "out there" -asioiden perusteella koko naisen karikatyyrillisesti huuhaaksi tai tieteen vastaiseksi pahuudeksi, jottei heidän tarkasti varjelemansa maailmakuvarakenteensa tulisi itselleen vaarallisesti uhatuksi > Vulgaaripostitivisteillehan on tyypillistä juuri se, että heidän maailmankuvansa on äärimmäisen hallittu ja konformistinen, eli herkkä hajoamaan pienimmästäkin kyseenalaistuksesta psykologiseen kriisiin; yhdessä mielessä he ovatkin hyvin haavoittuvia ihmisiä, jotka ovat "vain" muuranneet ympärilleen liian kovan "tietomuurin" sielunsa suojaksi...

Kolmas ryhmä Tealin mustamaalaajia näyttää olevan tietyt uskonnolliset ryhmät, kuten fundamentalistiset kristityt - Heille Tealin tietyt käsitykset esim. "Luojasta" ovat myös heille uhka eli aihe vihaprojisointiin, koska niillä tiedoilla on taipumusta kyseenalaistaa sellaisten uskontojen ja lahkojen sekä ryhmään että yksilöön kohdistuvia kontrollimekanismeja ja siihen kiinnittynyttä ismillistä oppikäsitystä todellisuuden luonteesta. 

-- Eli toisin sanoen Tealin havainnollistukset helposti purkavat ja vähintään kyseenalaistavat niiden dogmien määräämiä totalitaristisia ryhmäsidonnaisuuksia sekä epäterveitä kunnian- ja häpeäntuntoihin perustuvia sosiaalisia mekanismeja, jotka ovat tyypillisiä hyvin hierarkkisissa ja ismirakenteellisissa uskonnoissa-lahkoissa... Tietenkin samanlaista tilannetta pätee myös poliittisissakin ismeissä....

Teal-vihassa on myös oikeastaan neljäskin ryhmä, jotka ovat laajasti käsitettynä juurikin ne kuuluisat globalistit (NWO-imperialistit) - Heillehän valveutuva ja itsetietoinen väestö on kauhistus, koska se on pois heidän manipuloimis- ja kontrollitaktiikoistaan maailmanherruuspakkomielteitään varten.

Tealin pyrkimys on kuitenkin joka tapauksessa em. "out there" -asioistakin huolimatta maailmanparannus ja ihmisten parhaaksi toimiminen, eli siis kaikkien väestöjen valveutumis- ja kehittymisprosessin kiihdyttäminen, missä se toimii osaltaan hyvin globalismia ja sen piirin agentteja vastaan. 

Niinpä globalistienkin taholta varmasti tulee antipatioita ja viharyhmien organisointitarvetta myös Tealia vastaan; siinä on mielestäni aivan todennäköistä, että tämän neljännen ryhmän eli globalistien piiristä (rikkain ja vaikutusvaltaisin kun on monin osin toiminnassaan) on jo tapahtunutkin Teal-vihaan manipuloimista noiden muiden ryhmien piiristä "rekrytoituna"...

Tämä koko Teal-kuvio on itse asiassa hyvin havainnollinen peilauspinta jopa koko länsimaisen yhteiskuntatilanteen psykologis-sosiologisista ilmiöistä! > Yhtäältä maailmassamme on sellaista isoa pahuutta ja tuhoisuutta, jota on hyvin vaikeaa käsittää olevan edes olemassa, ja se on yksi aihe torjunta- ja projisointimekanismeille joka tapauksessa, ja missä Tealin ajattelun luonne aiheuttaa reaktiivisuutta niiden mekanismien käyttöön helposti epäsuoralla tai piilevälläkin tavalla...

Toisaalta on nimenomaan hienoa ja tarpeellista, että tietyt Tealin esittämät asiat triggeroivat ja ärsyttävät juurikin em. ihmisryhmiä, koska olen omassa aktivismissani oppinut heidänlaisten olevan enemmän tai vähemmän jarruna maailmanparantamisessa, ja siksi heitä kuuluukin koko ajan ravistella ja haastaa valveutumaan oikeasti, vaikka se on tietyllä tavalla hankalaa ja sosiaalisia suhteita vaikeuttavaa & jopa osaksi yhteisöllisesti hajottavaakin hetkittäin...

Teal Swan on siis ollut myös erityisesti disinformaatioagentiksi luokittelun kohteena, mutta taitaa olla edelleen nykyään länsimaissa niin, että jokaista vähänkin syvemmin asioita ajattelevaa & prosessoivaa kohden on vastaava / "sopiva" disinformaatioleimakirves aina valmiina iskemään, oli siihen oikeutus tai ei.

Siksi jokaisen onkin hyvä opetella sitä itsenäistä ajattelua ja kokonaiskuvan hahmottamista mahdollisimman paljon, mutta toki kannattaa reflektoida oppimistaan / puutteitaan myös ns. epäilyttävien henkilöiden / tietojen kanssa, koska he eli myös jokin ihmisryhmä / se eli myös jokin idea tai informaatiokokonaisuus ei ehkä sittenkään ole väärän tiedon lähde ensinkään, kun pääsee tarkastelemaan sitä / niitä kokonaiskuvallisessa ymmärtämisessä esim. jostakin ismistä ulos päästyään!...

>> Informaation kerääntyminen ja jalostuminen yksilöille ja ryhmille on siis hyvin monimutkainen ja toki myös sosiaalis-psykologinen prosessi...

Laitan loppuun vielä yhden tunteellisen aspektin vertailuksi ja emotionaaliseksi peilaajaksi tähän Tealin henkilön tarinaan > Aloin siis sympatiseeraamaan ko. Tealin tarinaa, ja mieleeni nousi siitä 80-luvun hittibändi Tears For Fearsin debyyttialbumi "The Hurting", joka on itse asiassa teema-albumi monenlaisista traumoista, kuten esim. juuri lapsuuden aikaisista hyväksikäytöistä ja kaltoinkohteluista. Aiheeseen liittyen ko. albumilta poimintana tässä on kaksi biisiä alle >>

-- Tears for Fears - "The hurting".

-- Tears For Fears - "Suffer The Children".


Aivan lopuksi toki laitan kaikki suorat linkit Teal Swanin sisältöihin:

>> Teal Swanin kotisivut.

>> Teal Swanin blogi.

>> Teal Swanin Youtube-kanava.

>> Teal Swanin Facebook-sivu.

>> Teal Swanin Instagram-kuvat ja -videot.